Rouva Niskanen

Olemme viettäneet lasten kanssa parit jouluiset lomapäivät kotosalla. Tosin Touhiin iski pienoinen flunssa, joka on rauhoittanut menoa. Olemme käyneet pulkkamäessä ja Hoplopissa. On ollut ihan mukavaa olla lasten kanssa liikkeellä. Sen sijaan olen hivenen kironnut asioita kotona, muun muassa joulukuusta. Alan olla vakaasti sitä mieltä, että tämä varistelija lähtee asunnosta ennen loppiaista. Sama käy lasten pikkukuusille, joista toinen ei edes suvaitse pysyä pystyssä.  Kotosalla olemme lukeneet paljon. Ilokseni myös Touhi innostui nyt Harry Pottereista. Hän käy aina ilmoittamassa, kun on lukenut esimerkiksi kaksi aukeamaa <3 Katsotaan, alkaako Touhin oma lukuharrastus tästä. Vielä ei ole kiire. Omaa olotilaani (toissayö meni olkapääkivun kanssa) paransi, kun pääsin salille. Pientä hämminkiä aiheuttivat uudet laitteet. Uusia oli tullut ja vanhoja oli siirretty eri paikkoihin - melkein liikaa 40+ yrittelijälle.  Löysin kuitenkin "omat" laitteet ja kokeilin jopa yhtä uutta....

Vaihdamme erään ulkomailla asuvan ystäväni kanssa joulupaketteja joka vuosi. Emme edusta samaa kansalaisuutta, mutta juhlimme molemmat joulua. Ystäväni on valtavan kekseliäs joulupaketeissaan ja lapseni ovat saaneet häneltä ihania juttuja. Minä...no yritän pysyä kekseliäällä linjalla ;) Vaihdamme joulupakettien ohessa myös kirjeet. Kirjeen kirjoittaminen hieman katoavaisena kansanperinteenä (ainakin kohdallani) on pienoinen haaste, mutta olen toistaiseksi selvinnyt. Ystävälläni on joitakin vuosia pienemmät lapset, tyttö ja poika nekin. Viime vuosina molempien kirjeet ovat täyttyneet ruuhkavuosihulinasta.Ystäväni on nyt siirtymässä takaisin työelämään. Hän kirjoitti ihmettelevänsä, miten ihmeessä olen selvinnyt hommasta jo useita vuosia. No, miten milloinkin :D Elämäni on ajoittain todellinen sekasotku. Yhdistelmä työ, lapset ja kodinhoito ei kyllä yhtenäkään viikkona suju täysin. Olisi mukavaa, jos voisin kirjoittaa jonkinlaisen selviytymisohjeen (tyypillinen blogiteksteissä), mutta ...

Sää kääntyi joulunpyhien aikana onneksi pakkasen puolelle. Pieninä lapseni viihtyvät loskassakin, mutta nykyisin suosikki on ehdottomasti pakkassää. Asumme alueella, jossa on onneksi pulkkamäkiä. Paras mäki on harmillisesti Touhille liian kaukana, siis omatoimisesti toteutettavaksi retkeksi. Lähempänä on taasen varsin hieno jäämäki. Jouluna olimme kuitenkin maaseudulla. Olin jo ennen maaseudulle menoa teroittanut lapsille, että jouluun liittyy paljon mukavaa kuten lahjat. "vastapainoksi" on ulkoiltava. Tämä on Touhille varsin helppoa, hän viihtyy hienosti ulkona. Naakka sen sijaan...hänelle se on välillä hankalaa. Itse huomaan tulevani kiukkuiseksi, ellen saa raitista ilmaa vähintään noin tuntia päivässä. Minun raittiissa ilmassa oloni on lähinnä kävelyä.  Eilen pääsin kuitenkin laskemaan pulkalla. Maaseudulla on hieno mäki. Se on todella jyrkkä, Salpausselän laitimmaisia rinteitä. Muuten lapsuuden paikkakuntani on hyvin tasaista. Mäelle päästäkseen piti pakata pulkat autoon...

Päivä ennen jouluaattoa. Lapset ovat ratketa liitoksistaan, koska joulupukin tuloon on enää niin vähän aikaa. Totta tosiaan, muistan itsekin sen kihelmöivän odotuksen ja myös tylsyyden tunteen, kun päiviä ja lopulta tunteja oli edessä niin paljon. Sittemmin aikuisiällä tilanne on sanellut tehtäväni - taustapiru...ei kun joulutonttu :D Päätehtäväni on toimia lahjapajassa sekä käytösvastaavana kotimme ikkunalasien sisäpuolella. Muistuttelen lapsia kotiime tirkistelevistä kollegoistani. Lapset ovat juuri nyt parhaassa joulun taikaa - iässä. He eivät ole liian pieniä eivätkä liian suuria. Vaikka joulu merkitsee aikuiselle (ainakin minulle) myös stressiä, on tunnelmassa niin paljon hyvää.  Tänään minulla kuitenkin on mahdollisuus hivenen rentoilla. Se tarkoittaa ainakin uimahallissa käymistä. Pääsin uimaan viimeksi pari viikkoa sitten. Ylipäätäänkin pääsen uimaan noin kaksi kertaa kuukaudessa. Olen etsinyt koko aikuisikäni tasapainoa liikkumiselle. Sitä, ettei liikkumista tulisi liika...

Pääsin syntymäpäiväni kunniaksi ravintolaan, enkä mihin tahansa ravintolaan vaan venäläiseen. Aikuisseurassa, pitää vielä mainita. Olen aikuisiälläni tutustunut Helsingin venäläisiin ravintoloihin (silloin kun niitä vielä oli useampia) ja tykästynyt kovasti. Mistään kevytruuasta ei ole kyse, ja jossakin vaiheessa, varsin aikaisessa, minun piti todeta, että viinin juonti saa riittää - vodkashotteihin en edes uskaltautunut ;)  Mutta ruuan kanssa nautin. Venäläisessä keittiössä sienet, smetana, juurekset ja vaikka mikä ovat suosikkejani. Meni kyllä hieman överiksi, siis viimeistään siinä vaiheessa, kun uunijäätelö Romanovin mansikoineen tuotiin eteeni :D  Pitäisikö venäläisiä ravintoloita boikotoida? Joku voi olla sitä mieltä, mutta minä en. Minusta sotaa ei käydä kirjoilla, kielen osaamisella tai vaikkapa ruokaperinteillä. Naapurissamme on ja tulee olemaan ruokakulttuuri, jolla on vaikutuksia myös omaamme.   Jottei kaikki olisi ollut kuluneella viikolla pelkkää juhlaa, kan...

Meillä on melko iäkäs partamonni, Sillä on ollut aiemmin lasten antama nimi, mutta se on unohtunut meiltä kaikilta. Oikeastaan se ei ole iäkäskään - noin viisivuotias.  Partamonni on yleisimpiä akvaariokaloja. Sitä pidetään myös ongelmallisena, kun se lisääntyy todella voimakkaasti. Minulla on ollut partamonneja pitkän aikaa - lapsuudesta saakka. Olen tykästynyt tähän viiksekkääseen, isokokoiseen akvaariokalaan. Meidän partamonni piilottelee yleensä suurimman osan aikaa. Se tykkää uppopuusta, joka on sen mielestä sen omaisuutta. Partamonni on reviirikala. Niillä pitää olla tarpeeksi tilaa ja ne omat uppopuut :D Meillä oli toinenkin partamonni, mutta se kuoli jostakin syystä.  Eilen illalla koimme säikähdyksen hetkiä, kun kuului kovaa kolinaa. Rouva partamonni vain oli saanut kaivamisinnon. Hän tykkää silloin tällöin kaivaa kuopan hiekkaan, ja eipä sille mitään voi, jos se simpukkakoriste sattuu olemaan siinä sopivalla paikalla etulasia vasten.  Nyt aamulla hän makoilee t...

Jos haluaa provosoitua , kannattaa aina lukea keskustelupalstoja. Eräänä päivänä "keskusteltiin" juhlapukeutumisesta ja siitä, kuinka moukkamaista on, siis aikuisen ja lapsen, mennä juhlatilaisuuteen ilman juhla-asua.  Itse olen tottunut ajattelemaan moukkamaisuutta juhlatilaisuuksissa toisella tavalla: moukkamaista on ikävä käytös kanssajuhlijoita kohtaan, esim. liika humalatila tai ilkeys, kun keskustelee. Moukkamaista on myös se, ettei huomioi keskustelussa toisia. No, asuja olen tottunut pitämään joko tilanteen sanelemana pakkona, paitsi ettei juhla-asu nyt kovin tärkeä edellisiin verrattuna ole, siis omasta mielestäni. Jos minulla on tilaisuudessa juhla-asu ja jollakin toisella ei ole, tuskin huomaan sitä. Jos huomaan, ajattelen, että jopas onkin rentoa, kun joku on saapunut juhliin normireleissä. Minulle, surkealle pukeutujalle se suo tilanteen, jossa voin kerrankin ajatella olevani juhlava ;)  Se siitä. Naakan kanssa käytiin pitkiä keskusteluja juhla-asusta, koska hän ...