Rouva Niskanen

Tällä viikolla oli taas kaikenlaista. Oma olotilani on heitellyt - näillä mielenterveysdiagnooseilla heikompia aikoja nyt vain tulee tasaisesti, ei voi mitään. Voin yleensä pitkiäkin aikoja hyvin, sitten ahdistus taas valtaa alaa. Lapsilla oli maanantaina koulukuvaus. Vaikka jutun suunnittelee kuinka hyvin, aamut ennen kuvauspäivää ovat kaoottisia. Jälkeläiset saatiin onneksi suhteellisen suunnitellusti liikkeelle, ja luulen, että sieltä tulee mukavat kuvat :) Lastemme kuvaushistoriaan tuli kolmen vuoden aukko koronavuosina. Kaksi vuotta koulut pitivät taukoa, ja kolmantena vuonna oltiin kipeitä. Se on vähän sääli. Vaikka kuvia räpsitään nykyään tuon tuosta, ovat oikean valokuvaajan ottamat kuvat aivan eri juttu. Maanantain jälkeen Naakka tuli kipeäksi . Hän sai mitä ilmeisimmin Touhin henkitystieinfektion, ja oli oikein surkeana pari päivää. Naakkaa alkaa lähes aina oksettaa, oli tauti mikä tahansa. Hänelläkin oli kurkku todella kipeänä kuten veljelläänkin. Torstaina minä puolestani ...

Koska T. on kipeänä , hän ei päässyt kotoa eilen mihinkään. Hänellä oli aamulla 39 astetta. Päivällä se laski lääkkeen avulla, mutta illalla lukema oli taas sama. Mukaan on tullut nuha eikä korva ole enää kipeänä. Luvassa oli T:lle sohvailua. Katsoin hänen kanssaan Sormuksen ritarit. Elokuva sopii mainiosti syksyyn. Samalla olen tartuttanut lapsiini hieman myös Tolkien-kuumetta. Luin itse Taru sormusten herrasta joskus 16-vuotiaana. Se oli pitkä, mutta upea. Elokuvat ilmeistyivät muutamia vuosia lukukokemukseni jälkeen. Ne oli pakko nähdä. Niiden tekniikka oli silloista uusinta uutta. Nyt elokuvista näkee, etteivät ne ole uusia. Ne ovat silti edelleen hienoja. Toki moni on edelleen sitä mieltä, ettei niitä voi katsoa, koska kirja on parempi. Niinhän se onkin - elokuvassa keskitytään kirjaa enemmän taisteluun. Minulle se ei ole ollut ylitsepääsemätön ongelma. Elokuva on ikään kuin kirjan kuvitusta. Touhi pitää Legolas-hahmoa kiehtovimpana. T:tä huvitti, kun kerroin, että olin nuorena ai...

Sinebrykoffin taidemuseossa on mielenkiintoinen näyttely - renessanssitaidetta 1500-luvulta. Pääsin eilen katsomaan sitä. En ole mikään suuri taiteen asiantuntija. Onneksi meitä kehotettiin kuuntelemaan ensin pieni intro (noin 30 minuuttia) ennen kierrokselle lähtöä. En olisi yhtään ymmärtänyt, mitä teoksissa kannattaa katsoa. Moniin tauluihin oli nimittäin piilotettu pieni Raamatun tapahtuma. Emme olisi löytäneet yhtäkään, jos emme olisi saaneet opastusta. Itse asiassa, tarvitsimme monien taulujen kohdalla vieläkin apua.  1500-luvun taiteessa on hienoa värit ja valon kuvaus. Erityisen jännittävää oli katsoa muotokuvamaalauksia. Niitä tehtiin tilauksesta, ja usein ihan tavallisista ihmisistä. Niiden kohdalla maalaustapa oli fotorealistinen. En ole tainnut ennen nähdä kyseisen aikakauden ihmisiä  kuvattuna realistisella tavalla - he ovat kuin mekin. Touhi on kipeänä. Hänet kotiutettiin eilen koulusta, kun pää ja korva olivat kipeinä. Katsotaan, tuleeko korvan kanssa lääkärike...

Meillä on tällä viikolla ollut kaikenlaista ...tosin myös viime viikon puolella. Juuri kun pääsin sanomasta, että meillä on kaksi pirteää gerbiilivanhusta, niin Puolukka-gerbiilin elämä päättyi viikko sitten. Hän vain nousi hieman tokkuraisena pesästään Albin vierestä. Kun seuraavan kerran kävin katsomassa, Puolukka makasi kuolleena. Luulisin, että kuolema oli nopea. Edellisenä päivänä Puolukka oli oikein virkeä ja juoksi terrassa paikasta toiseen, kun vaihdoin osan pohjamateriaalista. Meitä surettaa - Puolukka oli gerbiileistämme vanhin ja pitkin elämäänsä myös sopuisin. Hänen touhujaan oli aina mukava seurailla. Kuitenkin, 3,5 -vuotias gerbiili on jo oikein vanha. Onneksi Puolukan lähtö oli nopea. Emme nyt ole hankkimassa lisää gerbiilejä, joten Albi saa elellä yksin. Hänkin on jo  kolme vuotta vanha, joten luopuminen hänestä ja uuteen laumaan sopetuminen voisi olla liikaa. Nämä päätökset ovat kyllä aina hankalia.  Kirjoitimme pitkästä aikaa kummipoika D:lle Burundiin. Tämä...

"Meidän perhe elää aktiivista elämää. Siksi tarvitsemme..." Mainoslause - olen nähnyt tällaisen aloituksen varsin monessa paikassa. Aktiivinen elämä tarkoittaa ilmeisesti, että on jatkuvasti liikkeessä...siis fyysisesti.  Olen tottunut siihen, että esimerkiksi lukemisharrastukseni ei kuulu kovin aktiivisina pidettyihin asioihin. Ei, vaikka tunnin lukusessioni vie aivan saman aikaa ja vaatii saman verran keskittymistä kuin tunnin Pilates-treenini. En usko, että asia on vain minun päässäni - kuulostan paljon aktiivisemmalta, kun teen jälkimmäistä. En todellakaan halua väheksyä liikuntaa ja urheilua - sali-, pilates- ja uimakäynneillä on suuri merkitys minulle. Samoin kannustan lapsiani liikkumaan. Siihen ei kyllä mielestäni mitenkään välttämättä tarvita monta kertaa viikossa -treenirumbaa (sellainenkin meillä nyt on, huh).  Oikeasti, sellaiset käsitteet kuin aktiivinen - passiivinen ja vaikkapa introvertti - ekstrovertti - käsitteet ovat mielestäni harvinaisen joustamattomia....

Meidän kaksi gerbiiliä , Puolukka ja Albi ovat jo käytännössä vanhuksia. Keväällä siirsimme terraarion keittiöön, koska keittiössä liikutaan enemmän kuin lastenhuoneessa, ja gerbiileilläkin on sitä kautta enemmän virikettä. Puolukka on nyt hieman yli 3-vuotias. Albi täyttää marraskuussa kolme. Kolmas gerbiilimme, Sahpan menehtyi kesällä, luultavasti kasvaimeen. Jäljellä oleva lauma on rauhallinen, mutta kyllä hekin välillä innostuvat touhuamaan. Ehkä he eivät enää kaiva kovin syviä käytäviä, mutta kyllä juoksu edelleen onnistuu. Syöminen on heille yksi lempiasia. Pari päivää sitten annoin heille hieman perunamuusia. Se meni hetkessä. Yleisesti ottaen ravinto on gerbiilien pellettejä, hieman "herkkusekoitusta" sekä proteiiniksi kuivattuja toukkia (näitä syötetään käsittääkseni pääasiassa linnuille). Puolukka sairasteli kesällä. Korvaongelma vei meidät eläinlääkärille ja Puolukka sai antibioottikuurin. Hänellä on myös vatsassa jonkinlainen kasvain. Emme kuitenkaan päätyneet he...

Olen aina tykännyt saunomisesta . Meillä ei ole tässä asunnossa omaa saunaa. Talo on rakennettu 1981, eikä silloin ollut usein tapana rakentaa omaa saunaa asuntoihin, vaan saunassa käytiin talon saunassa omalla saunavuorolla. Minäkin olen ihan pienenä käynyt kerrostalosaunassa, kunnes perheeni muutti omakotitaloon. Siellä sauna oli ensimmäiset vuodet perinteinen alakertasauna, jossa kaikki tapahtui peseytymistä myöten samassa tilassa. Sen jälkeen sauna remontoitiin niin, että sauna- ja suihkutilat olivat erilliset. Nyt aikuisena olen saunonut lähinnä satunnaisesti. Vanhempieni luona, uimahallissa, joskus saunavuorolla, mökillä... Saunomisessa on siis ollut aina jotakin juhlallista, koska se ei ole kuulunut meidän arkeen. Talossamme on lenkkisauna. Se on arki-iltana, ja naisten vuoron aika on mukavan pitkä, kokonaista kaksi tuntia. Nyt päätimme viimein kokeilla sitä Naakan kanssa. Kysyin toki Naakan mielipidettä asiasta, ja hän piti sitä hyvänä. Toki varoittelin, että siellä voi olla m...