Linnanmäellä

Eilinen aamu näytti synkältä, sateiselta ja kotipäivältä. Perheemme aloitti aamun verkkaiseen tapaansa - aamutoimet olivat valmiit n. 12.30 alkuiltapäivästä (olemme me toki välillä päiväkunnossa vähän aikaisemminkin).

Suoraan sanottuna, viimeiset päivät ovat olleet aika kamalia. Huimaus on ollut pahempaa kuin vähään aikaan, ja kivut niskassa ja yläselässä ovat olleet tosi kurjia. Ne ovat sentään liikkeeseen ja istumiseen/seisomiseen liittyviä.

Lisänä minua on viime päivinä kiusannut oikean jalan leposärky, mitä on vaikea kestää, kun se häiritsee lepäämistä. Nukkua pitäisi silloin kun vauva nukkuu, mutta mitenkäs nukut, kun koko ajan jomottaa. Nukahtaa voi käytännössä vasta silloin, kun särky hellittää.

Käsittääkseni se lihas, joka särkee, sijaitsee sellaisessa paikassa, jota ei oikein voi itse venytellä (siis niin syvällä lonkan sisällä).

Jalkani eivät tykkää lisääntyneestä kävelyn määrästä. Myös sääriin sattuu pidempien kävelyiden jälkeen. Nyt täytyy taas pakostikin olla pari päivää hiljakseen.

Eilen emme kuitenkaan toimineet ihan siten...kun sää selkeni iltapäivällä, päätimme lähteä Lintsille!


Lyhyen automatkan jälkeen vauva nukkui ja minä olin onneksi suurin piirtein ok. Suuntasimme ensiksi syömään. Kiva kiva...tottakai huvipuiston ravintola on kirkuvan värikäs, siellä kaikuu julmetusti ja ympärillä juoksee kiljahtelevia tenavia (omamme oli kiljunut jo kotona ja veteli tässä vaiheessa sikeitä)...

Huimaus ei ollut syömisen seuralaisena yhtään kiva juttu, olin oikein onnellinen kun pääsimme pois ruokailutilanteesta. Tyttönenkin heräsi ja hänet piti vielä syöttää, isi syötti ja röyhäytti.

Olen blogissani luultavasti joskus maininnut,että olen huvipuistofani. Lempilaitteitani ovat ne hurjat, joissa mennään kovaa vauhtia ja pää alaspäin. Huvittavaa kyllä, laitteet joissa tulee huono olo, ovat enemmänkin edestakaisin keinuttavia kuten Viikinkilaivat ja sen sellaiset.

Vuosi sitten olin vielä sitä mieltä, etten pärjää edes kävelyretkellä huvipuistossa. Ei se joka päivä onnistuisikaan. Tänään keskiviikosta jatkunut huimaus (kyllä, sen taisi sitten aiheuttaa kiropraktikon suorittama tutkimus ilman mitään varsinaisia toimenpiteitä) oli hieman tasaantunut.

Puistossa oli sään vuoksi hiljainen päivä. Hitsit, laitteisiin olisi pääässyt nyt ilman juuri minkäänlaisia jonoja!

Rva on kuitenkin sen verran varovainen retkahdusniskansa kanssa (ja syystäkin), ettei hurjiin laitteisiin ollut asiaa. Lempparini ovat muuten vuoristoratoja, se puinen ja vanhin on ihanin!

Laite, johon Rva kuitenkin uskaltautii, on nimeltään Pilotti. Olihan se vähän koomista tietysti, se kuului lastenlaitteisiin, joihin pääsivät aikuisetkin. Koska seurueemme lapsi oli siihen laitteeseen liian pieni, oli Rva:n tietysti pakko suorittaa koeajo.

Tässä kuva laitteesta lintsin sivulta: Pilotti

Tähän laitteeseen uskaltautuivat puolestaan isi ja pikkuankka: Vankkuripyörä

Koko perhe meni yhdessä tähän laitteeseen: Maisemajuna

Rva:n oli tietysti pakko ostaa metrilakua, meidän oli pakko syödä vohvelit, puolison oli pakko kokeilla useampia pelejä ja minun oli vedettävä narua kahteen otteeseen. Vaikka kaksi ensimmäistä laitetta olivat maksuttomia, rahanmeno oli silti taattu.

Huvipuistoissa pienet ja vähän isommatkin yksityiskohdat ovat kivoja...


Pikkuankka selvisi vierailusta ja ensimmäisistä huvipuistolaitteistaan oikein mallikkaasti! Hän katseli myös ihmetellen ympärilleen vähän joka paikassa. Entä mikä oli pikkuankan lempilaite?

No, se oli tietysti hoitopöytä, jonka tehosteina olivat se, kun isi vaihtoi vaippaa ja äiti hassutteli pikkuankan kanssa! Seuraavina vuosina suosikkilaitteet saattavat hieman muuttua.

Iltasella saavuimme kotiin oikein voipuneina ja jälleen levon tarpeessa. Äkkiä olikin sitten tämä aamu. Nyt on lopetettava kirjoittaminen, kun rva siirtyy jälleen kiropraktikolle käsittelyyn numero 2. Toivottavasti selviän tällä kertaa mahdollisimman vähillä jälkioireilla.

Kommentit

  1. Huvipuistot, oih ja voih! Haikeana katselin minäkin kesällä perheen iloittelua Tykkimäellä, itse tyydyin kiertämään läpi kaikki huvipuiston penkit ja silti olin kotiin mennessä aivan poikki ja kunnon ristiaallokkossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huvipuiston penkeissä on kumminkin se hyvä puoli, että ne ovat vaihtelua kodin istuimille :) Olin minäkin kyllä poikki vierailun jälkeen, ja olisin voinut katsella laitteita vähän enemmänkin, mutta kun ne sijaitsevat ylhäällä (niskaa täytyy kääntää) ja ovat yleensä värikkäitä ja vilkkuvia (liikaa kuormitusta aisteille).

      Poista
  2. Jep, mäkin kokeilin eräänä kesäisenä sadepäivänä Lintsin maisemia. Hieman poissaolevaksi meni koko päivä ja seuraava sitäkin enemmän sängyn pohjalla. Pidin sitä silti hyvä saavutuksena ja mielelle tärkeenä tapahtumana. :)

    VastaaPoista
  3. Juuri näin :) huvipuistoissa tekee välillä mieli käydä, vaikka ihan maisemia katsomassa. Ne ovat sellaisia paikkoja, joissa on kaikkea hauskaa katseltavaa. Tosin tämä oli kyllä Rva:n eka huvipuistovierailu vammautumisen jälkeen - tällainen päivä, jolloin puistossa oli vain vähän ihmisiä, oli oikein sopiva.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys