Kuntoutuksen jälkeen
Nyt on kulunut melkein viikko viimeisen Orton-jaksoni päättymisestä. Viikko vierähti flunssaisena, mutta onneksi taudista ei tullut ihan kamala. Parina päivänä en kyllä voinut osallistua juuri mihinkään.
Kuntoutuksen (siis Kelan) päättyminen aiheuttaa hieman ristiriitaisia tunteita. Nyt rva:n pitäisi ilmeisesti olla täysin oppinut kuntoutuja, joka tietää minne on menossa ja mikä on suunta. Olo ei kuitenkaan ole ihan sellainen.
Joka tapauksessa, jatkokuntoutuksestani sovittiin lääkärin ja fysioterapeutin kanssa, ja kai ne paperitkin sieltä jossakin vaiheessa tulevat.
Rva käy jatkossa Ortonissa eräällä whiplash-osaajalla noin kerran kuussa (niin, se vaatisi varmastikin ensimmäisen ajan varaamista) ja yrittää päästä jälleen osalliseksi julkisen puolen fysioterapiapalveluihin. Itse asiassa rva:lle on epäselvää, onko hän edelleen asiakas vai ei!
Kehon epätasapaino
Kehoni on kuulemma edelleen siinä epätasapainossa, johon se on osaksi hakeutunut jo ennen onnettomuutta, mutta suureksi osaksi sen jälkeen. Lantio hakeutuu vinoon, alaselkä on yliliikkuva ja yläselkä sitä vastoin yhtä yhtenäistä levyä.
Hyödyin tämän 4. jakson fysioterapeuttini käsittelyistä - hän käsitteli selkääni ja onnistui lisäämään yläselän liikkuvuutta. Vaikutus jatkuu oikeastaan edelleen. Käsittely on sitä passiivista kuntoutuksen muotoa, liikkuvuuden lisäämiseksi pitää jaksaa tehdä paljon harjoituksia.
Se epätasapaino on toinen rva:n isoista ongelmista. Pitäisi vähän kerrallaan opetella seisomaan hieman toisella tavalla, pitämään hartioita mahdollisimman symmetrisessä asennossa ja olla jännittämättä niskan lihaksia jokaisen fyysisen harjoitteen yhteydessä.
Nyt on kuulemma otettava peili avuksi ja oikein opeteltava se oikea asento.
Liikkeet, joita nyt sain harjoiteltavaksi, näyttävät naurettavan helpoilta, mutta ovat oikeasti todella vaikeita - en saa jännittää mitään kaulassani ja niskassani!
Liikkeet tapahtuvat selällään, kevyen vastuskuminauhan kanssa. Harjoittelen liikkeiden avulla käyttämään yläkroppaani siten, että kaulan tai niskan lihakset eivät lainkaan jännity. Sepä onkin vaikeampaa kuin luulisi!
Oma työmaansa ovatkin sitten syvät vatsalihakset. Niiden harjoittelua olen kyllä laiminlyönyt, joten täytynee kaivaa jumppapallo makuuhuoneen nurkasta näkyvämmälle paikalle.
Vauvajumppari
Pikkuankka on viime aikoina tehnyt löytöretkiä liikkumisen ihmeelliseen maailmaan. Ensin löytyi tarttumaote leluun, nyt kaikki etsiytyy suuhun (ah, siitä rva taisi mainita jo täällä blogissa).
Hän on oikein kiinnostunut ympäristöstään ja erityisesti televisiosta. Sepäs onkin mukavaa, jos äiti haluaa esimerkiksi pelata joskus Wiitä rauhassa. Wiillä on jopa rauhoitettu muutamat raivonpuuskat (sekä tyttären että myös joskus äiteen).
Vauvafysioterapiaryhmä, jossa olimme pari päivää sitten, oli oikein kiintoisa. Siellä kerrottiin vauvojen motoriikan kehityksestä ja kannustettiin myös "kierittämään" vauvaa eri suuntiin, jotta hän oppisi kehon liikeradat.
Hassua ryhmässä oli, että puolessa välissä miehet ja vauvat (siis niiden vauvat, joilla oli puoliso mukana) käskettiin ulos. Sen jälkeen treenattiin syviä vatsalihaksia ja niitä lantionpohjan lihaksia. Mielestäni materiaali olisi ollut ihan sopivaa myös heille (Ortonissahan jumpattiin aina sekaryhmissä).
Nukkumaan
Kuntoutuksessa puhuttiin myös rentoutumisen merkityksestä. Siitä ei voi kyllä puhua rva:lle liikaa. Rentoutuminen ja riittävä uni tukevat harjoittelua ja elämää kaikin puolin. Rva ainakin myöntää, että treeni jää lähes poikkeuksetta väliin, jos yö on nukuttu huonosti.
Meillä Pikkuankka menee nukkumaan yhdeksän jälkeen illalla. Sen jälkeen rva on kyllä väsynyt, mutta ei malttaisi mennä heti nukkumaan, sillä Pikkuankan nukkumaanmenosta alkaa aikuisten aika.
Nukkumisesta tulikin mieleen, että päädyn luultavasti tyynyvalinnassani Tempur Originaliin, joka kuitenkin tuntuu parhaalta tyynyltä. Ortonissa pääsin toivomukseni mukaan testailemaan tyynyjä ja Tempur miellyttää materiaalina niin paljon, että en kuitenkaan halua vaihtaa.
Täytyypä alkaa valmistella omaa nukkumaanmenoa. Hyvää yötä!
Kuntoutuksen (siis Kelan) päättyminen aiheuttaa hieman ristiriitaisia tunteita. Nyt rva:n pitäisi ilmeisesti olla täysin oppinut kuntoutuja, joka tietää minne on menossa ja mikä on suunta. Olo ei kuitenkaan ole ihan sellainen.
Joka tapauksessa, jatkokuntoutuksestani sovittiin lääkärin ja fysioterapeutin kanssa, ja kai ne paperitkin sieltä jossakin vaiheessa tulevat.
Rva käy jatkossa Ortonissa eräällä whiplash-osaajalla noin kerran kuussa (niin, se vaatisi varmastikin ensimmäisen ajan varaamista) ja yrittää päästä jälleen osalliseksi julkisen puolen fysioterapiapalveluihin. Itse asiassa rva:lle on epäselvää, onko hän edelleen asiakas vai ei!
Kehon epätasapaino
Kehoni on kuulemma edelleen siinä epätasapainossa, johon se on osaksi hakeutunut jo ennen onnettomuutta, mutta suureksi osaksi sen jälkeen. Lantio hakeutuu vinoon, alaselkä on yliliikkuva ja yläselkä sitä vastoin yhtä yhtenäistä levyä.
Hyödyin tämän 4. jakson fysioterapeuttini käsittelyistä - hän käsitteli selkääni ja onnistui lisäämään yläselän liikkuvuutta. Vaikutus jatkuu oikeastaan edelleen. Käsittely on sitä passiivista kuntoutuksen muotoa, liikkuvuuden lisäämiseksi pitää jaksaa tehdä paljon harjoituksia.
Se epätasapaino on toinen rva:n isoista ongelmista. Pitäisi vähän kerrallaan opetella seisomaan hieman toisella tavalla, pitämään hartioita mahdollisimman symmetrisessä asennossa ja olla jännittämättä niskan lihaksia jokaisen fyysisen harjoitteen yhteydessä.
Nyt on kuulemma otettava peili avuksi ja oikein opeteltava se oikea asento.
Liikkeet, joita nyt sain harjoiteltavaksi, näyttävät naurettavan helpoilta, mutta ovat oikeasti todella vaikeita - en saa jännittää mitään kaulassani ja niskassani!
Liikkeet tapahtuvat selällään, kevyen vastuskuminauhan kanssa. Harjoittelen liikkeiden avulla käyttämään yläkroppaani siten, että kaulan tai niskan lihakset eivät lainkaan jännity. Sepä onkin vaikeampaa kuin luulisi!
Oma työmaansa ovatkin sitten syvät vatsalihakset. Niiden harjoittelua olen kyllä laiminlyönyt, joten täytynee kaivaa jumppapallo makuuhuoneen nurkasta näkyvämmälle paikalle.
Vauvajumppari
Pikkuankka on viime aikoina tehnyt löytöretkiä liikkumisen ihmeelliseen maailmaan. Ensin löytyi tarttumaote leluun, nyt kaikki etsiytyy suuhun (ah, siitä rva taisi mainita jo täällä blogissa).
Hän on oikein kiinnostunut ympäristöstään ja erityisesti televisiosta. Sepäs onkin mukavaa, jos äiti haluaa esimerkiksi pelata joskus Wiitä rauhassa. Wiillä on jopa rauhoitettu muutamat raivonpuuskat (sekä tyttären että myös joskus äiteen).
Vauvafysioterapiaryhmä, jossa olimme pari päivää sitten, oli oikein kiintoisa. Siellä kerrottiin vauvojen motoriikan kehityksestä ja kannustettiin myös "kierittämään" vauvaa eri suuntiin, jotta hän oppisi kehon liikeradat.
Hassua ryhmässä oli, että puolessa välissä miehet ja vauvat (siis niiden vauvat, joilla oli puoliso mukana) käskettiin ulos. Sen jälkeen treenattiin syviä vatsalihaksia ja niitä lantionpohjan lihaksia. Mielestäni materiaali olisi ollut ihan sopivaa myös heille (Ortonissahan jumpattiin aina sekaryhmissä).
Nukkumaan
Kuntoutuksessa puhuttiin myös rentoutumisen merkityksestä. Siitä ei voi kyllä puhua rva:lle liikaa. Rentoutuminen ja riittävä uni tukevat harjoittelua ja elämää kaikin puolin. Rva ainakin myöntää, että treeni jää lähes poikkeuksetta väliin, jos yö on nukuttu huonosti.
Meillä Pikkuankka menee nukkumaan yhdeksän jälkeen illalla. Sen jälkeen rva on kyllä väsynyt, mutta ei malttaisi mennä heti nukkumaan, sillä Pikkuankan nukkumaanmenosta alkaa aikuisten aika.
Nukkumisesta tulikin mieleen, että päädyn luultavasti tyynyvalinnassani Tempur Originaliin, joka kuitenkin tuntuu parhaalta tyynyltä. Ortonissa pääsin toivomukseni mukaan testailemaan tyynyjä ja Tempur miellyttää materiaalina niin paljon, että en kuitenkaan halua vaihtaa.
Täytyypä alkaa valmistella omaa nukkumaanmenoa. Hyvää yötä!
Kommentit
Lähetä kommentti