Syksyn touhuja

Niskaset ovat olleet viime aikoina kovin kiireisiä. Meillä on edessä elämänmuutos, jonka parisssa työskentelemme kaiken sen ajan, joka meille vauvanhoidolta jää. Välillä tuntuu, ettei missään välissä rentoutua, välillä se taas onnistuu paremmin.

Niskan suhteen asiat menevät suurin piirtein kuten ennenkin. Tänään niska on vihoitellut, eikä lounastamisesta ravintolassa meinannut tulla mitään. Ainakaan sitä lounashetkeä ei huimauksen takia voinut sanoa kovin nautinnolliseksi.

Viikonloppuna niskaa, oikeaa kättä ja jalkaa särki enemmän. Nyt särky on onneksi laantunut.

Olen huomannut, että perhekahviloissa ja sen sellaisissa paikoissa myös aistiyliherkkyyteni toimii tutulla tavalla. Tänään visiteerasimme tytön kanssa perhekahvilassa, kun mielestämme siellä on kivaa (siis myös tytön mielestä).

Kun tulimme paikan päälle, siellä oli täyttä ja kova meteli. Värikäs tila täynnä isoja ja pieniä ihmisiä sekä meteliä laukaisi oireeni välittömästi. Kun aistit toimivat liian voimakkaasti, en oikein saa kiintopistettä mistään ja sitten alan hakea tasapainoa niskallani. Siitähän ne pintalihakset sitten jäykistyvät.

Ensimmäinen puolituntinen meni melko epämukavissa merkeissä. Sitten hiljeni (tulimme ilmeisesti paikalle hieman ennen jonkinlaista virallista päiväuniaika)a. Sen jälkeen minulla alkoi olla helpompaa. Kun ihmisiä ja melua oli vähemmän, pystyin keskittymään keskusteluun muiden vanhempien kanssa.

Aloittelen jumppaamista Ortonin uusien ohjeiden mukaan. Liikkeet ovat tuttua "hallitse vartalosi" -sarjaa, eli ne on tehtävä juuri oikealla tavalla ja todella hitaasti. Osa liikkeistä menee jo, mutta osan kanssa riittää vielä opettelemista.

Seuraava asia kroppani suhteen on varata hieroja. Sitä seuraava kuntooni liittyvä asia ovat jokailtaiset harjoitteet. Sen jälkeen läheisin tilaani liittyvä asia olisi kuntoutusrahahakemuksen täyttäminen ja postittaminen. Saan siis hyvin aikani kulumaan whiplash-aihepiirin parissa.

Nasu ja Matilda saivat tänään täydennystä pellettivarastoonsa (isot heinäsäkit olivat eläinkaupasta loppu ja pientä meille ei kannata hankkia). Mukaan lähti myös pussillinen kuivattua voikukkaa - kuivaaminen on ollut rva:n mielessä useasti, mutta joka kesä se vain jää!

Ai niin, kuoppasimme etelänmatkasuunnitelmamme toistaiseksi, koska täällä kotioloissa riittää nyt niin paljon tehtävää. Matkakin on omanlainen stressinsä, kun on pieni vauva mukana. Niskaset yrittävät suunnistaa etelän maille myöhemmin - ehkä sitten ensi keväänä.