Rauhoittuminen

Rauhoittuminen - siinäpä onkin vaikea laji! Päivät tuntuvat olevan (ja ovatkin) perheessämme varsin kiireisiä, lepohetkiä on oikeastaan lähinnä yöllä, silloin kun pikkunaakka nukkuu. Päivisin hän nukkuu kotona niin uskomattoman vähän.

Rva on muutenkin luonteeltaan sellainen, että alkaa helposti käydä ylikierroksilla eikä osaa aina rauhoittua silloinkaan, kun siihen olisi mahdollisuus.

Joku voisi ihmetellä, että kuinka me nyt emme meinaa jaksaa, vaikka meitä on kotona kaksi aikuista yhden vauvan kanssa...no ei rva sitä osaa itsekään selittää - ehkä kaikki vain eivät ole niin nopeita käänteissään.

Eilen esimerkiksi...olin väsynyt jo aamulla. Takana oli viikko, jolloin vietin oikeastaan kaikki päivät kaksistaan pikkunaakan kanssa kellon ympäri. Naakka oli pahalla tuulella ja sain hänet nukkumaan vasta, kun lähdimme kaksistaan ulos.

Yritimme mennä kirjastoon. Matkalla niskaani alkoi tietysti särkeä. Kirjastossa se riemu vasta repesikin, kun totesin, että vaunumme eivät mahdukaan hissiin! Ovat kuulemma eu-säädösten mukaisiksi muutetut hissit, joihin ei siis mahdu tavallisia vaunuja tai vähän isompia pyörätuoleja.

Marssin pois kirjastosta ja lähdin ex tempore -matkalle ratikalla Utu-koiraa tapaamaan (rva ei halunnut tulla kiukuttelemaan kotiin...)

Kyläreissu oli mukava, Utu oli vilkas ja pikkunaakan mielestä erittäin kiinnostava. Molemmat tuijottivat toisiaan suu auki! Rva sai aikuista keskusteluseuraa kahvin kera.

Kotiin tulimmekin sitten bussilla. Bussista pois pääsemiseen tarvittiin apua, sillä bussi pysähtyi sen verran kauas jalkakäytävän reunasta, että pudotus olisi ilman nostoapua ollut melkoinen. Eräs toinen äiti auttoi meidän vaunujen kanssa ja minä heidän.

Kotona pään- ja niskasärky lähinnä yltyivät. Järjestin Naakalle ruokaa ja puhtaan vaipan ja asetuimme katsomaan telkkaria. Sitten rva vain odotti, että puoliso tulisi kotiin. Kun hän saapui, rva pääsi vihdoin ja viimein tekemään jumppaliikkeitä.

Ne aiheuttivatkin sitten sellaisen reaktion, että alkoi huimata ja heikottaa. Loppuilta sujuikin irvistellen ja toivoen, että kohta koittaisi yö.

Se sujahtikin nopeasti ja meidät herättivät pikkunaakan iloiset kiljahdukset. Hymytyttö tuli vähäksi aikaa meidän väliimme voimistelemaan, kunnes jaksoimme taas nousta ylös.

Missähän vaiheessa se rauhoittuminen oikein onnistuisi?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys