Ei vielä ihan syksy...
Pari päivää sitten teimme tytön kanssa iltalenkin. Tyttö tietysti nukahti heti, ja minä kävelin tutun reitin rauhassa ajatuksissani.
Katsellessani ympärille huomasin, että varsinaiseen ruskaan taitaa olla vielä hieman aikaa. Syksyn lehtiä lenteli ympäriinsä, mutta suuri osa puista oli vielä vihreitä. Näistä maisemista ei ole helppo sanoa, että on jo syys - lokakuun vaihde.
Tässä vaiheessa vuotta huomio luonnossa kiinnittyy helposti syksyn lehtiin, lisääntyvään pimeyteen ja kylmenevään säähän. Ainakin Rva unohtaa usein, että kasvukausi on vielä monilta osin käynnissä.
Eilen olimme taas perhetalossa käymässä. Moni vauva vanhempineen alkaa jo tulla tutummiksi. Se on muuten jännää, että vauvojen nimet oppii tuntemaan, mutta vanhempien nimien kanssa on ainakin rva:lla vielä paljon opettelemista.
Meidän tyttö ei ollut eilisessä tapaamisessa parhaimmalla tuulellaan. Hän alkoi itkeä, kun laitoin hänet lattialle maton päälle muiden vauvojen joukkoon. Tuli kai liikaa vieraita kasvoja kerralla.
Tyttö viihtyi sylissä ja joko minun tai puolison kanssa seurustellen - käyhän se välillä niinkin päin! Kun lähdimme kotiin päin, tyttö nukkuikin vaunukopassa (ensin ulkona ja sitten sisällä) pitkät päiväunet. Välillä on sellaisia päiviä, että hän tuntuu "tankkaavan" unta. Toisina päivinä hän taas on virkeämpi.
Eilen illalla tein hieman poikkeavan selkäjumpan. Pari päivää sitten olin hierojalla (uusi) tunnin käsittelyssä. Hän sai rintarankaani hieman liikettä, mutta totesi sekä rintarangan että kaulan jumien olevan aika uskomatonta luokkaa.
Mutta tosiaan...eilen makasin ensiksi piikkimatolla, jolle meinasin nukahtaa. Sitten rullasin selkääni hierontarullan päällä (hieroja sai minut ostamaan sellaisen). Lopuksi tein vielä yhdenlaisia rintarankaa avaavia liikkeitä.
Liikkeiden jälkeen olo oli parisen tuntia aika hyvä. Tänä aamuna selkä on tietysti taas jumissa. No, uusia avaavia liikkeitä kehiin tänäänkin...
Tänään meillä on siinä mielessä kiva päivä, että minun serkkuni ja tytön pikkuserkku ovat tulossa iltapäivällä meille kylään. Odotan tapaamista, viimeksi näimme heidät ohimennen juhannuksena. Pikkuserkuksilla on ikää suurin piirtein vuosi, eli heistä voi tulla kasvaessaan toisilleen leikkikaverit.
Odottelen myös innolla eräiden pienten tyttömarsujen kuvia...he saapuivat ystäväni perheeseen eilen illalla, joten ovat aika tuoreita tapauksia. Voi, kun meillä liikenisi jostakin sopiva väli kyläilylle, perheen koiraakaan emme ole vielä ehtineet tavata.
Sitten ohjelmassa taitaa jälleen olla muutamia virallisia paperiasioita - ei kuitenkaan ihan niin paljon kuin viime aikoina on ollut. Aivan ensiksi käymme kuitenkin ulkosalla tytön kanssa.
Katsellessani ympärille huomasin, että varsinaiseen ruskaan taitaa olla vielä hieman aikaa. Syksyn lehtiä lenteli ympäriinsä, mutta suuri osa puista oli vielä vihreitä. Näistä maisemista ei ole helppo sanoa, että on jo syys - lokakuun vaihde.
Tässä vaiheessa vuotta huomio luonnossa kiinnittyy helposti syksyn lehtiin, lisääntyvään pimeyteen ja kylmenevään säähän. Ainakin Rva unohtaa usein, että kasvukausi on vielä monilta osin käynnissä.
Eilen olimme taas perhetalossa käymässä. Moni vauva vanhempineen alkaa jo tulla tutummiksi. Se on muuten jännää, että vauvojen nimet oppii tuntemaan, mutta vanhempien nimien kanssa on ainakin rva:lla vielä paljon opettelemista.
Meidän tyttö ei ollut eilisessä tapaamisessa parhaimmalla tuulellaan. Hän alkoi itkeä, kun laitoin hänet lattialle maton päälle muiden vauvojen joukkoon. Tuli kai liikaa vieraita kasvoja kerralla.
Tyttö viihtyi sylissä ja joko minun tai puolison kanssa seurustellen - käyhän se välillä niinkin päin! Kun lähdimme kotiin päin, tyttö nukkuikin vaunukopassa (ensin ulkona ja sitten sisällä) pitkät päiväunet. Välillä on sellaisia päiviä, että hän tuntuu "tankkaavan" unta. Toisina päivinä hän taas on virkeämpi.
Eilen illalla tein hieman poikkeavan selkäjumpan. Pari päivää sitten olin hierojalla (uusi) tunnin käsittelyssä. Hän sai rintarankaani hieman liikettä, mutta totesi sekä rintarangan että kaulan jumien olevan aika uskomatonta luokkaa.
Mutta tosiaan...eilen makasin ensiksi piikkimatolla, jolle meinasin nukahtaa. Sitten rullasin selkääni hierontarullan päällä (hieroja sai minut ostamaan sellaisen). Lopuksi tein vielä yhdenlaisia rintarankaa avaavia liikkeitä.
Liikkeiden jälkeen olo oli parisen tuntia aika hyvä. Tänä aamuna selkä on tietysti taas jumissa. No, uusia avaavia liikkeitä kehiin tänäänkin...
Tänään meillä on siinä mielessä kiva päivä, että minun serkkuni ja tytön pikkuserkku ovat tulossa iltapäivällä meille kylään. Odotan tapaamista, viimeksi näimme heidät ohimennen juhannuksena. Pikkuserkuksilla on ikää suurin piirtein vuosi, eli heistä voi tulla kasvaessaan toisilleen leikkikaverit.
Odottelen myös innolla eräiden pienten tyttömarsujen kuvia...he saapuivat ystäväni perheeseen eilen illalla, joten ovat aika tuoreita tapauksia. Voi, kun meillä liikenisi jostakin sopiva väli kyläilylle, perheen koiraakaan emme ole vielä ehtineet tavata.
Sitten ohjelmassa taitaa jälleen olla muutamia virallisia paperiasioita - ei kuitenkaan ihan niin paljon kuin viime aikoina on ollut. Aivan ensiksi käymme kuitenkin ulkosalla tytön kanssa.
Ortonin whippari-viikolta tuli todella paljon infoa juuri rintarangan merkityksestä niska-hartiaseudun ongelmiin. Pään kääntöliikkeissä kaularangan alaosa ja rintarangan yläosa tekevät paljon töitä, joten tämän alueen tulee toimia. Lapaluiden vieruslihakset ovat tärkeitä ryhdin ylläpitäjiä ja häiriöt tällä alueella saavat hartiat joko painumaan eteenpäin tai liikaa taakse, jolloin rintarangan yläaukeaman alueelle tulee ongelmia ja hartiaseutuun liikakireyttä. Tuli ihan uudenlaista potkua tehdä rintarangan harjoitteita.
VastaaPoista