Tuttuuksia ja uusia asioita

Tänään rva pääsi muuton jälkeisessä "treenielämässään" jopa niin pitkälle, että kerkesi pyörittelemään selkäänsä hierontarullan päällä meidän olkkarissa. Tavoitteena oli selän keskiosan nikamalukon avaaminen. Se aukesikin, ja kauhealla rusahduksella vieläpä. Nyt se tosin taisi mennä jo lukkoon uudestaan.

Muut osat eivät sitten auenneetkaan, tai ehkä vähän.

Hierontarullat ovat muuten suurin piirtein tämän näköisiä:
Kuva: http://www.spartanshop.fi/fi/lihashyvinvointi/112-spartan-eva-foamroller-hierontarulla-pilates-rulla.html

Tiistaina kävin, vihdoin ja viimein, hierojalla. Edestakaisin pääsin onneksi puolison kyydillä, sillä en uskaltanut lähteä huteran oloni kanssa uudelle bussireitille. Tämä hieroja on vakituisen hierojani suosittelema, ja oikein hyvältä tuntui selkä hieronnan jälkeen. Parin viikon päästä aion mennä uudestaan.

Jahka muutosta vähän selviämme, varaan ajan Ortoniin fysioterapeutille, jolla olen käynyt yhteensä kaksi kertaa. Hän saa tarkentaa kotiharjoitteita, joita olen Ortonista saanut. Eri kuntoutusjaksojen ohjeissa on sen verran eroavuuksia, että olisi hyvä saada jonkinlainen kokoava ohjeistus.

Uusi asuntomme on sellaisessa vaiheessa, että puolet tavaroista on vielä pahvilaatikoissa. Jätimme vanhaan asuntoomme mm. kirjahyllyt, joten tavaroiden asetteluvaiheeseen pääsemme huonekalukaupan kautta.

Kun täällä ei voinut tehdä paljoakaan, kävimme tänään tutustumassa alueen perhekahvilaan, ja kas kas, sielläpä olikin sama kerhon täti, joka oli siellä jo puolisoni lapsuudessa (muutimme puolison "synnyinseudulle").

Tilat olivat mukavat ja viihtyisät, pääsen Pikkunaakan kanssa tulevaisuudessa hyvin paikalle kaksistaankin - matkaa nimittäin on kävellen ehkä nelisen minuuttia.

Myöhemmin iltapäivällä kävimme vielä tutustumassa alueen kirjastoon. Se on hieno paikka, jossa on isot kirjakokoelmat, ja vaunuilla pääsee joka paikkaan (edellisessä "lähikirjastossa" vaunut eivät mahtuneet kirjaston hissiin).

Perhekahvila- ja kirjastoreissujen jälkeen rva:n niska olikin jo niin kipeä ja olo hutera, että kauppareissu ei enää onnistunut (perhekahvilassa hassuteltiin noin tunti ja kirjastossa parisenkymmentä minuuttia - niiden välillä oli muutaman tunnin "lepotauko" kotona).

Käsien ja jalkojen särky alkaa onneksi olla jo vähenemään päin. Olen tarkoituksella varonut kaiken muun paitsi Pikkunaakan nostelemista. Sen sijaan muisti harittaa ja pää meinaa koko ajan olla pyörällä, kun uusia paikkoja ja reittejä (ja tavaroiden säilytyspaikkoja kotona) on niin paljon. Rva ei luonnostaan ole "vähän kerrallaan" -tyyppiä, mutta sellaiseen on pakko nyt pyrkiä.

Huomenna olisi taas muutamia asioita hoidettavana, mutta onneksi ei mitään, mitä pitäisi tehdä tiettyyn aikaan ja kovalla kiireellä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys