Valmistautumista pakkauspuuhiin
Viime päivinä niska on taas kiukutellut. Eilen, kun olin vaunujen kanssa kaupungilla, tuli huimaus- ja pahoinvointikohtaus, jollaista ei ole taas tullut pitkään aikaan. Olin jo kerennyt hoitaa "välttämättömät" asiat ja yritin katsella jotakin mukavaa dvd:tä minimaaliseen leffakokoelmaamme.
Miten se niska tekeekin stopin juuri silloin, kun pitäisi tehdä jotakin kivaa!
En sitten katsonut paria minuuttia kauempaa...vaikka olisinkin löytänyt sopivan elokuvan, en olisi pystynyt jonottamaan kassalla. Meni kyllä loppupäivä pilalle.
Tänään olo oli taas vähän parempi. Tänäänkin olimme pikkunaakan kanssa pääosin kaksistaan, joten lähdin myös tänään ulkoilemaan vaunujen kanssa. Suuntasimme kirjastoon ja heti sen jälkeen sinne samalle leffaosastolle.
Leffaa ei löytynyt, mutta ostin pari dvd:llistä 90-luvun Kyllä isä osaa -sarjaa. Meillä taitaa olla melkein koko sarja videokaseteilla, jotka voi nyt heittää pois. Katsomaan en ole vielä kerennyt.
Tykkään todella paljon noista ysärisarjoista..."Ruusun aika" meillä on, samoin "Blondi tuli taloon" ja "Puhtaat valkeat lakanat".
Nykysarjoista puuttuu usein tunnelmaa - tosin esimerkiksi pari vuotta sitten esitetty "Sydänjää" oli mielestäni jännittävästi tehty. "Taivaan tulia" katselemme puolison kanssa parhaillaan esitettävinä uusintoina.
Mitään ihan kamalan vakavaa, järkyttävää tai surullista en jaksa nykyisin katsella - tuntuu että omassa elämässä on ihan tarpeeksi pulmia ja mutkikkaita tilanteita ratkottaviksi.
Meidän pian edessä oleva elämänmuutoksemme koskee muuten maisemanvaihdosta. Mikäli kaikki sujuu kuten pitää, perheyksikkömme marsuineen ja kaloineen muuttaa marraskuun alussa vähän isompaan asuntoon! Kovin kauas emme nykyisestä asunnosta suuntaa - pysymme saman kaupungin sisällä.
Muuttovalmistelut ovat täydessä käynnissä, mikä tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että puoliso tekee niitä ja minä hoidan tyttöä. Kohta minäkin tosin alan vähän enemmän pakkauspuuhiin.
Tällaisina hetkinä, kun koko rva:n panosta tarvittaisiin, tuntuu epäreilulta, kun keho ei toimi niin kuin pitäisi. Kun särkee, yöunetkin jäävät välillä katkonaisiksi. Parina päivänä jumppakin on jäänyt väliin, kun ei ole löytynyt sopivaa hetkeä.
Tänään onnistuin tosin treenaamaan hiukan vatsalihaksia, kun annoin kaloille ruokaa ja istutin pikkunaakan akvaarion ääreen. Vatsalihaksia voisi tehdä tänään vielä vähän lisääkin. Ehkä etenen huomenna selkälihaksiin tai jopa niihin rintarangan kiertoihin asti.
Leppoisaa lauantai-iltaa! T: Nasu
Miten se niska tekeekin stopin juuri silloin, kun pitäisi tehdä jotakin kivaa!
En sitten katsonut paria minuuttia kauempaa...vaikka olisinkin löytänyt sopivan elokuvan, en olisi pystynyt jonottamaan kassalla. Meni kyllä loppupäivä pilalle.
Tänään olo oli taas vähän parempi. Tänäänkin olimme pikkunaakan kanssa pääosin kaksistaan, joten lähdin myös tänään ulkoilemaan vaunujen kanssa. Suuntasimme kirjastoon ja heti sen jälkeen sinne samalle leffaosastolle.
Leffaa ei löytynyt, mutta ostin pari dvd:llistä 90-luvun Kyllä isä osaa -sarjaa. Meillä taitaa olla melkein koko sarja videokaseteilla, jotka voi nyt heittää pois. Katsomaan en ole vielä kerennyt.
Tykkään todella paljon noista ysärisarjoista..."Ruusun aika" meillä on, samoin "Blondi tuli taloon" ja "Puhtaat valkeat lakanat".
Nykysarjoista puuttuu usein tunnelmaa - tosin esimerkiksi pari vuotta sitten esitetty "Sydänjää" oli mielestäni jännittävästi tehty. "Taivaan tulia" katselemme puolison kanssa parhaillaan esitettävinä uusintoina.
Mitään ihan kamalan vakavaa, järkyttävää tai surullista en jaksa nykyisin katsella - tuntuu että omassa elämässä on ihan tarpeeksi pulmia ja mutkikkaita tilanteita ratkottaviksi.
Meidän pian edessä oleva elämänmuutoksemme koskee muuten maisemanvaihdosta. Mikäli kaikki sujuu kuten pitää, perheyksikkömme marsuineen ja kaloineen muuttaa marraskuun alussa vähän isompaan asuntoon! Kovin kauas emme nykyisestä asunnosta suuntaa - pysymme saman kaupungin sisällä.
Muuttovalmistelut ovat täydessä käynnissä, mikä tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että puoliso tekee niitä ja minä hoidan tyttöä. Kohta minäkin tosin alan vähän enemmän pakkauspuuhiin.
Tällaisina hetkinä, kun koko rva:n panosta tarvittaisiin, tuntuu epäreilulta, kun keho ei toimi niin kuin pitäisi. Kun särkee, yöunetkin jäävät välillä katkonaisiksi. Parina päivänä jumppakin on jäänyt väliin, kun ei ole löytynyt sopivaa hetkeä.
Tänään onnistuin tosin treenaamaan hiukan vatsalihaksia, kun annoin kaloille ruokaa ja istutin pikkunaakan akvaarion ääreen. Vatsalihaksia voisi tehdä tänään vielä vähän lisääkin. Ehkä etenen huomenna selkälihaksiin tai jopa niihin rintarangan kiertoihin asti.
Leppoisaa lauantai-iltaa! T: Nasu
Kommentit
Lähetä kommentti