Kalojen muutto ja ruokailu (meidän) etiopialaisittain

Juhuu, me asutaan sitten siellä uudessa asunnossa loppuikämme! Rva ei ainakaan halua enää ikinä muuttaa...ainakaan niskavamman kanssa. Eilen olin siinä tilassa, että ranteiden lisäksi särkivät myös nilkat ja suurin piirtein koko selkä.

Iltapäivästä Naakan nostelu alkoi jo tuntua todella raskaalta ja kivuliaalta. Kädet olivat väsyneet ja kipeät, en sitten ihan kamalasti nostellut siinä illan aikana (onneksi Naakka viihtyy oikein hyvin myös lattialla).

Päivän aikana olimme pyydystäneet kalat vanhasta akvaariosta ja muuttaneet ne sinne uuteen paikkaan. Kaikki selvisivät muutosta hengissä, ja meillä olikin yksi piikkisilmä ja yksi sukarapu enemmän kuin olin arvellut!

Kalat matkustivat ämpärissä, jonka päällä oli muovikansi. Perillä laitoimme koko ämpärin akvaarioon kellumaan, jotta lämpötilat tasoittuisivat. Sitten pääsimme kalat ja ravut uuteen kotiinsa.

Ensimmäisen tunnin ajan kalat olivat värinsä menettäneitä ja stressaantuneita. Mustatetratkin kyhjöttivät tiiviinä parvena todella lähekkäin, mitä ne eivät normaalisti koskaan tee. Mustatetra on kyllä parvikala, mutta kyllä ne itsekseenkin usein uiskentelevat.

Myöhemmin asukkaat alkoivat tottua kotiinsa, ja jätimme heidät sinne. Ruokinnasta vastaa seuraavat päivät hyvä ja luotettava hoitaja. Täytyy laittaa tänne kuvia uudesta akvasta, jahka kerkeämme itsekin siirtymään paikan päälle. 

Illalla (vaikka rva ei olisi ehkä jaksanut) päätimme palkita itsemme tutustumalla Kuningatar Saaba -nimiseen etiopialaiseen ravintolaan, joka on helpomman matkan päässä nykyisestä- kuin uudesta asunnostamme.

Kannatti kyllä lähteä! En ollut koskaan maistanut etiopialaista ruokaa, ja kokemus oli mainio. Tilasimme kahta sorttia ruokaa (liha- ja kasviskastiketta). Ruoka syötiin Injera-letun päältä toisen letun palasia apuna käyttäen. Meni kyllä hetken aikaa, ennen kuin rva oppi syömistavan alkeet.

Niska kipeytyi syödessä nopeasti ja vaihdoimme puolison kanssa tuoleja (minun tuolini oli liian korkealla ja siitä puuttui selkänoja. Syöminen onnistui, mutta rva:n niska kiitti, etteivät jälkiruuat kuulu etiopialaiseen keittiöön!

Tänään olisi ohjelmassa lisää pakkaamista sekä vanhan akvaarion tyhjennys vedestä ja hiekasta. Muuten rva taitaa pysytellä kotioloissa koko päivän, kun ulkona on noin pimeää ja sateista. Tässä kodissa vietämme muutenkin aikaa enää niin vähän.

Eilen illalla makasin piikkimatolla, rullailin selkääni hierontarullan päällä ja tein rintarangan liikkuvuusliikkeitä. Kyllä se vähän auttoikin, mutta paikat jäivät silti kipeiksi. Kuitenkin se, että olo on hetken helpompi, kannustaa jatkamaan "urheilua". 

Taitaa mennä "muutama" päivä, ennen kuin pääsen hierojalle...

ILTAPÄIVÄ: Pienen asioilla käymisen jälkeen olemme taas kotosalla. Akvaario tyhjennettiin aamulla ja puoliso on nyt lähdössä harrastuksiinsa. Tytölle täytyisi keksiä kohta jotain tekemistä, nyt se lattialla olo ei enää maistukaan.

Tänään jatkan niitä rintarankaliikkeitä - katsotaan, jos olo muuttuisi taas vähän helpommaksi. Pidän taivutuksista. Jos jotakin "jumppaa" on, mistä en pidä (ja mikä on tärkeää), niin se on kyllä vatsalihasten teko ja venyttely. Rva venyy luonnostaan yhtä paljon kuin puupökkelö.

Siitäpä tulikin mieleen, että myös vatsalihakset onnistunevat, vaikka puoliso ei olekaan vahtimassa Naakkaa. Jumppaaminen vauvan kanssa on oikeastaan ihan kivaa - se jumppaa täysillä mukana.