Huhheijaa, uudessa kodissa

Rva:n ensimmäinen viikko uudessa kodissa käynnistyi tänään. Aikamoista hulinaa meillä on ollut, lauantaina siirryimme tänne kokonaan. Niskaset elävät nyt pahvilaatikkovuoren keskellä ja voivat (niskaa lukuun ottamatta) oikein hyvin.

Kuvaväläyksiä elämästämme täällä en valitettavasti tähän vielä saa, kun kamera piilottelee edellisessä asunnossa (sinne muutti tuttu ihminen) tai sitten jossakin purkamattomista pahvilaatikoista.

Koska kyseessä on asuntojen vaihto eikä niinkään muutto ihan tyhjään kotiin, oli muuttopäivänä selvittelemistä, miten tavarat muutetaan, kun toisesta asunnosta piti aina saada tilaa "omille tavaroille", jos sieltä vei jotakin toiseen asuntoon.

Pikkunaakka vietti koko päivän kummitätiensä hyvässä hoidossa (kiitos kun jaksoitte meidän pientä raakkujaa). Illalla Naakkakin kotiutui - hänellä riittää ihmettelemistä uudessa asunnossa, jossa kivointa näyttäisivät olevan raidalliset räsymatot lattioilla!

Tyttöselle tuli paljon muutoksia kerralla - hän saa nyt ihan oman huoneen (ei vauva sellaisella mitään tee, mutta saammepahan hänen tavaroilleen jonkinlaisen säilytyspaikan). Hän myös siirtyi viimein vaavisängystä ihan oikeaan pinnasänkyyn.

Sekään muutos ei ihmetyttänyt, kun laitoimme tutut pyyherullat lapsen ympärille, jotta makuupaikka tuntuisi pieneltä ja tutulta.

Rva:n niska ja selkä ovat nyt ihan hirmuisen jumittuneessa ja särkevässä kunnossa, onneksi hieronta on jo tiistaina. Tänään pitäisi vielä jaksaa mennä vauvatapaamiseen. Henkinen jaksaminen on oikein hyvä, mutta fyysinen laahaa pahasti perässä.

Niskavammaisella on kyllä totuttelemista...nyt ei olekaan tuttua ympäristöä eikä lähikauppaa. Eilen rva teki tutustumismatkan uuteen lähikauppaan, jossa värit ja yksityiskohdat hyppäsivät silmille ihan kiitettävästi. Aikaa ulkoa opetteluun taitaa vielä kulua ihan kivasti.

Päivällä rva uskaltautui Naakan kanssa vaunulenkille. Sielläkin tuntemukset olivat vähän samanlaisia, kun ympäristöä piti tarkkailla (täällä reitit eivät ole rva:lle ollenkaan niin tuttuja, vaikka täälläkin on jonkin verran kuljettu).

Ei ihan tämän talven, mutta viimeistään ensi vuoden helpotus on, että leikkipuisto on lähellä ja pihassakin on pieni leikkipaikka, jos rva:n kunto ei kestä pidemmälle lähtemistä. Apteekki löytyy läheltä, kirjasto noin puolentoista kilometrin päästä.

Joukkoliikenne kulkee täällä(kin) oikein hyvin, jos kunto kestää sen käyttämiseen.

Naakan alueellinen neuvola on vähän turhan kaukana, varsinkin, kun tässä olisi toinenkin alle kilometrin päässä. Me lähetimme sinne hakemuksen, josko heillä olisi tilaa. Rva:n itsetuntoa hivelisi, jos hän voisi ihan itsenäisesti käyttää Naakkaa neuvolassa.

Mikä täällä on hienoa, on se, että täällä pääsee kävelemään metsään edellistä asuinpaikkaa huomattavasti helpommalla. Metsänreunalle on meiltä hyvin lyhyt matka, ja kävelyreiteillä pääsee oikein hyvin myös vaunuilemaan.

Talvella täällä pääsee myös hiihtoladulle - josko rva uskaltautuisi tänä talvena kokeilemaan...

Mutta, varsinkin yöllä särkeville niskalle ja selälle ei tänään voi tehdä mitään isoa. Rva tekee normaalit iltajumppaliikkeensä ja toivoo, että hieronta laukaisisi vähän lihaksia, jotta niille voisi itsekin tehdä taas vähän enemmän. Sitten ei ehkä huimaisikaan niin paljon,

Mukavaa lokakuisen harmaata viikkoa!