Kaikki on niin uutta

 Melkein kaksi viikkoa uudessa kodissa...aivosumu edelleen melkoinen. Koitan ottaa hyvin rauhallisesti, muutaman asian kerrallaan. Tänään ajattelin mennä Pilatekseen ensimmäistä kertaa. Nyt tiedän jo, miten bussilla kuljetaan :D

Lapset ovat käyneet viikon verran koulua bussimatkan takana. Se on sujunut yllättävän hyvin. Kun he menevät kaksin, he lähtevät keskenään. Jos koulu alkaa eri aikaan, isompi menee itsekseen, pienemmän kanssa menee joku aikuinen. Luulen, että hänkin menee pian itse.

Olen pohtinut, että Suomessa tämä on kaupungissa mahdollista, mutta monessa muussa maassa ei. Meillä on jalkakäytävät ja bussi kulkee. Pienemmillä paikkakunnilla, kuten lapsuuden kylässäni, koulubussi vei yläkouluikäiset kouluun. Sekin oli samalla "yleinen linja", eli joskus tuli muitakin.

Eilen kävi kivoja vieraita. Olipas hauskaa esitellä uutta (oikein keskeneräistä) kotia! Kävimme myös kävelemässä. Koska alue on meillekin uusi, tekee hyvää kierrellä ja kerrata, mistä mitäkin löytyy. T. ei ollut parhaimmillaan - hän heräsi eilen todella aikaisin, ja oli nukkunut aivan liian vähän.

Ystävien näkeminen on todella tärkeää juuri nyt. En ole ollenkaan kiinnittynyt uudelle alueelle, eikä minulla ole täällä vielä mitään sosiaalista kanssakäymistä. Kaikki tuntuu vähän vieraalta. On tärkeää kohdata ihmisiä ja nähdä, että vanhat verkostot ovat yhä voimissaan.

Tänään ajattelin tehdä itselleni ruokavalioni mukaisia lounaita alkuviikoksi. Totesimme, että tässä tilanteessa on hyvä tilata isot ruokaostokset kotiin. Se onnistui onneksi todella hyvin. Nyt ei tarvitse hakea lähikaupasta kuin tiettyjä puuttuvia asioita.

Kun iskee stressi tai epätoivo, koitan muistaa katsoa ikkunasta ulos. Meiltä näkee nyt pitkälle. Nyt on ollut tasaisen harmaa sää, mutta viime viikolla oli upeita näkymiä. Erityisesti auringonlaskut ovat olleet ihania.

Vakavasti sairas ystäväni leikataan huomenna. Nyt on jännitys päällä, kun ei tiedä, mitä leikkauksessa käy. Joko näkyvät syöpäsolut voidaan poistaa tai sitten ei. Haluaisin tietenkin kovasti edellistä vaihtoehtoa.

Uusien kavereiden etsiminen lapsille, erityisesti T:lle, on vähän prosessissa. En ole varma, miten tekisin sen tietoturvallisella tavalla. Voi, kun olisi jonkinlainen lapsiperheiden tapaaminen talossa. Ulkona ei näy tähän vuodenaikaan juuri ketään. Tämän talon pihassa ei ole ainakaan vielä kovinkaan paljon aktiviteetteja. 

PS. Jostakin syystä Touhille tuli koululaislippu, mutta Naakalle ei. Täytyy selvittää asiaa.

PPS. On kyllä hienoa, että ruokaostokset voi tilata suoraan kotiin. 

PPPS. "Asia kerrallaan" on todella hyvä sanonta.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vaihdevuosioireet - päivitys

Kokeilussa ryhtiliivi

Sauvasirkan (ja meidän tuleva) viimeinen matka