Rouva Niskanen

 Meillä oli oikein hauskat nelisen päivää. Otimme hoitoon lempilabbiksemme Mersin. Hän on sukulaisemme parivuotias labbistyttö. Hän toi meille mittavat kasat mustia koirankarvoja ja kaikkea ihanaa.  Lapset, erityisesti Touhi, tykkäsivät koiran hellimisestä. Oli kuulemma kivaa, kun hännänheiluttaja oli talossa. Sitä pystyi hellimään ja sen kanssa saattoi leikkiä. Molemmat osallistuivat myös esimerkiksi ruuan antamiseen. Kun hän eilen lähti omaan kotiinsa, olin huomaavinani hänet sivusilmällä ja kuulevinani äänen, joka tulee koiran tassujen osumisesta laminaattiin. Jännä, miten nopeasti eläinkaverin täällä olemiseen tottuu. Toisaalta, minulle tulee usein mieleen gerbiilit tai marsut, kun kuorin hedelmiä. Silloin tulee mieleen, että tästä pitääkin antaa pala lemmikille. Minä tein pitkiä koiralenkkejä, koska labbis tarvitsee paljon liikuntaa. Oikeastaan vähempikin olisi riittänyt. Tiesin kumminkin, etten taas vähään aikaan pääse koiran kanssa lenkille. Siksi lenkitin ihan varast...

 "Selvisimme" joulunvietosta kotiin. Ensimmäinen tehtävä oli käydä kaupassa (jätimme jääkaapin oikein tyhjäksi) ja käynnistää pesukone. Lapset nimittäin viettivät ulkosalla tuntikausia päivisin naapurin pojan kanssa. Leikit olivat vauhdikkaita. Ainakin "murhaajaa" leikittiin pimeällä, vissiin paljon muutakin. Naakkakin sanoi, että oli suorastaan raskasta olla liikkeellä niin paljon :D Hyvä niin! Voi kun ulkonaolo jatkuisi täällä kaupungissa. Tunnemme vielä aika vähän ketään täällä uudella alueella, mutta josko nyt, kun lunta ehkä tulee ja tuo mukanaan kivoja aktiviteetteja... Muta lähti takeista ja ulkohousuista, mutta kengät täytyy vielä pestä.  Oli mukavaa nähdä pientä kummipoikaa, joka ei itse asiassa ole ollenkaan enää niin pieni. Mukavaa oli viettää aikaa lähisuvun kanssa. Toivottavasti näemme taas pian uudestaan. Joulu on lasten juhla, mutta on siinä tiettyä taikaa aikuisillekin. Meillä kävi taas joulupukki. T. uhosi ennen pukin näkemistä kaikenlaista ;) , mu...

 Sain viimein hankittua huonekasveille (lähinnä pelargonialle, mutta ympärillä olevatkin hyötyvät) uuden kasvivalon. Edellinen vääntyi rikki. Meillä on sinänsä suuret ikkunat ja toisena vuodenaikana varmasti paremmin valoa. Nyt tarvitaan lisäapua. Minulla on lisäksi saniainen, peikonlehti, sitruuna, orkidea ja ikäloppu saintpaulia. Ai niin, kultaköynnös myös. No, eilen näin niin söpön asetelman, jossa oli joulukaksus, että oli pakko ostaa. Iso joulukaktus olisi upea. Tämä on kyllä ihan pieni. Luulen, että paremman valon aikaan kasvit kasvavat hienosti. Lisäksi ikkunoissa on kunnon syvennykset, joita katsellessa aloin jo hivenen miettiä ensi kevään taimiasioita. En kyllä vielä ihan kunnolla, onneksi :D  Lisäksi vaihdoin veden akvaariosta. Vaihtoväli on päässyt lipsahtamaan hieman liian pitkäksi, ja pohja oli aika likainen. Toivottavasti kalat eivät kuitenkaan ole kärsineet kovin paljon. Levääkin oli. Luulen, että kasvien pitää nyt vain antaa kasvaa kunnolla. Joulun jälkeen tä...

Sosiaalinen media - tuo kaksiteräinen miekka. Siinä on paljon hyviä puolia - Rouva Niskanenkin toimii sitä kautta ;) Tulee pidettyä yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin, jotka esimerkiksi asuvat kaukana tai joita muuten vain näkee harvoin. Huonot puolet...no, kaikki idiootit saavat äänensä kuuluviin. Tarkoitan tällä äärimielipiteitä ja suoranaista kiusaamista. Ihmettelen yhä uudelleen, miten aikuiset ihmiset voivatkaan olla niin epäkohteliaita ja ilkeitä.  Keväällä 13 vuotta täyttävä esikoinen haluaisi ladata Instagramin.  Kummallakaan lapsella ei vielä ole minkäänlaista somea. No, Whatssapp kyllä löytyy molemmilta. Se on heidän viestintävälineensä meidän ja kavereiden kanssa. En sinänsä halua pitää lapsia kokonaan poissa somesta. Haluaisin kuitenkin suojella heitä siltä vahingolliselta, mitä sosiaalinen media sisältää. Molemmathan pelaavat erinäisiä pelejä, joissa verkostoidutaan...ja molemmat ovat olleet todella varovaisia. Palataan Instaan...asia on pohdinnassa. Loputtomiin en...

 Meidän lasten kanssa on käyty erilaisissa paikoissa kuten ravintoloissa, museoissa ja näyttelyissä ihan pienestä asti. Tänä syksynä on tyssännyt, koska muutto. Katsotaan, koska päästään taas johonkin.  Kirjoitus jatkuisi oletusarvoisesti näin: koska olemme harjoitelleet pienestä asti, lapsemme osaavat käyttäytyä, nope. Tai no, kyllä he osaavat käyttäytyä, mutta mielentilasta, ravitsemusasteesta ja muusta v*ttuuntumisesta riippuen reissut ovat menneet välillä oikein pieleen. Tapaus A:lla oli varsinkin nuorempana sen verran nepsy-piirteitä, että hän ajoittain ylikuormittui julkisilla paikoilla. Ensimmäisen yhteisen ravintolareissumme hän muuten torppasi muutamien viikkojen ikäisenä. Tuli nälkä, kun päästiin raflan eteiseen. Syötön jälkeen tuli sitten mahakipukiukku. Hän tuli kylläiseksi, mutta me aikuiset emme päässeet ravintolan eteistä pidemmälle ;)  Tapaus B on muuten vain helposti tylsistyvä. Viime ravintolareissulla hän ei ollenkaan sisäistänyt (tai oli eri mieltä), e...

 Jokohan nyt alkaisi rauhoittua... siitä olen iloinen, että saan ensi viikon työskennellä ylhäisessä yksinäisyydessäni - siis osan viikkoa. Kuormitun työssä ihmisten kohtaamisesta, vaikka pidän siitä. Sen vuoksi on ihanaa, kun tulee vähän väljempää.  Tällä viikolla kävin yhtenä päivänä töiden jälkeen tekemässä käsi- ja selkäliikkeitä työpaikan kuntosalilla. Olin niin väsynyt, että meinasin skipata. On kuitenkin hyvä, että päätin mennä. Heti tuli parempi olo kroppaan. Torstaina tein verkko-pilateksen. Sekin oli hyvä päätös. Kun sunnuntaina vielä suuntaan lähi-pilatekseen, olen oikein tyytyväinen tähän viikkoon. En ehkä treenaa niin paljon kuin silloin kun kävin säännöllisesti salilla. Toisaalta olen saanut vaihtelua. Eilen kävimme hakemassa kauppakeskuksesta pari joululahjaa, ruokaa (tänään tulee kahvitteluvieraita) sekä uuden kasvivalon (edellinen teleskooppivarsi vääntyi ja lopulta melkein katkesi). Pelargoniani (ja siinä sivussa muutama muukin) saa siis valoa. Kävimme myös ...

Asia, joka meille tulee eteen tammikuussa , on yläkouluun hakeminen. Naakka on nyt kuudes-luokkalainen, ja mielestäni haimme aivan juuri ensimmäiselle luokalle...no, myönnettäköön, että siitä alkaa jo olla aikaa. Seiskallehan voi hakea erilaisille painotusluokille. Koska Naakka on jo nyt kaksikielisellä luokalla ja opetus jatkuu omassa koulussa (toisen kielen opetus vähenee 25 prosenttiin aiemmasta), ei sentään uusia painotuksia tarvita. Koulu siis säilyy samana, koska muutto uuteen koulurakennukseen tapahtui nyt kuudennen luokan aikana. Siksi ei kamalasti tunnu siltä, että muutos olisi suuri. Toista oli oma yläkouluun siirtyminen. Yläkoulu oli toisella puolella kuntaa (hain lähemmäs, naapurikuntaan, jotta olisin päässyt kiusaajista. No en päässyt ja kiusaaminen mahdollistettiin. Kiusaajat toki tarttuivat syöttiin.) Matkasta tuli pitkä. Heti seitsemän jälkeen piti olla bussipysäkillä, kun kun koulu alkoi kahdeksalta. Pois pääsi aikaisintaan kolmen aikaan. Se oli jälkeenpäin ajateltuna ...

 Vietin viimeisen vuorokauden aikana enemmän aikaa Helsingin keskustassa kuin olen ehkä viettänyt todella moneen vuoteen. Minulla oli puolet työpäivästä siellä, sen jälkeen kaupoissa kiertelyä ja sitten vielä hotelliyö puolison kanssa.  Täytyy sanoa, että olipa mukavaa! Työni tapahtuu yleensä työpaikalla, samassa rakennuksessa. Lounaskin syödään paikan päällä, koska mihinkään ei juuri koskaan kerkeä. Siksi oli hauskaa, että yksi päivä oli vähän erilainen.  Kiertelin tosiaan vielä kaupoissa, ja täytyy sanoa, että olen pudonnut aikalailla kärryiltä siitä, mitä Helsingin keskustassa on. Ainakaan Aleksi ei näyttänyt enää niin tyhjältä kuin muutamia vuosia sitten. Mukavaa, että kivijalkaliikkeet vetävät yhä ainakin jonkin verrran väkeä. Stockmannillakin kävin pitkästä aikaa, mikä oli mukavaa. Hotellissakin oli mukavaa. Ensin ajattelimme, että voisi käydä jossakin kulttuuririennossa (vaikkapa museossa). Totesimme kuitenkin, että olemme liian väsyneitä ja tarvitsemme pikemminki...