Yläkoulu!

Asia, joka meille tulee eteen tammikuussa, on yläkouluun hakeminen. Naakka on nyt kuudes-luokkalainen, ja mielestäni haimme aivan juuri ensimmäiselle luokalle...no, myönnettäköön, että siitä alkaa jo olla aikaa.

Seiskallehan voi hakea erilaisille painotusluokille. Koska Naakka on jo nyt kaksikielisellä luokalla ja opetus jatkuu omassa koulussa (toisen kielen opetus vähenee 25 prosenttiin aiemmasta), ei sentään uusia painotuksia tarvita.

Koulu siis säilyy samana, koska muutto uuteen koulurakennukseen tapahtui nyt kuudennen luokan aikana. Siksi ei kamalasti tunnu siltä, että muutos olisi suuri.

Toista oli oma yläkouluun siirtyminen. Yläkoulu oli toisella puolella kuntaa (hain lähemmäs, naapurikuntaan, jotta olisin päässyt kiusaajista. No en päässyt ja kiusaaminen mahdollistettiin. Kiusaajat toki tarttuivat syöttiin.)

Matkasta tuli pitkä. Heti seitsemän jälkeen piti olla bussipysäkillä, kun kun koulu alkoi kahdeksalta. Pois pääsi aikaisintaan kolmen aikaan. Se oli jälkeenpäin ajateltuna iso muutos 12-vuotiaalle. Siihenkin kyllä tottui.

Yläkouluun tuli uusi luokka - tosin minulle kaksi, koska kiusaamisen takia oli pakko vaihtaa luokkaa. Se oli kyllä hyvä päätös. 

Vasta kasiluokalla tuli valinnaisia aineita. Valitsin kotitalouden, saksan ja atk:n. Toinen kielivaihtoehto olisi ollut venäjä. Jälkeenpäin on fiilis, että se olisikin ollut hyvä vaihtoehto. Tosin tykkäsin saksasta koko yläasteen ajan.

Yksi asia, joka mietityttää, on, että yläkoulussa ei ole luokkia, vaan ryhmät vaihtuvat jatkuvasti. Ehkä olisin oman luokan kannalla, mutta saatan olla vanhanaikainen. Naakalla menee juuri nyt koulussa varsin hyvin eikä oikein mikään (paitsi ranska) haittaa.

En ole ihan varma Naakan koulun puhelinkäytännöistä. Nyt alakoulussahan puhelimen pitää olla repussa koko päivän ajan. Olisi kyllä monella tapaa mukavaa, että rajoitukset olisivat yläkoulun puolella samat.

Toivon, että Naakan yläkoulusta tulee mukava, ja hän saa opinnoissaan sopivasti haastetta ja myös onnistumisen kokemuksia.