Kevään tuntu, hiihtotunti ja kukkia tuliaisiksi

 Tällä viikolla olen työmatkoilla kävellessä huomannut, että ilmassa on aivan pieni hitunen kevättä. Ei se lämmössä näy, mutta ehkä valo alkaa hiljaa lisääntyä. Muutenhan talvisää on suorastaan klassinen! 

Huomasin eräänä päivänä, että talvinilkkureideni pohja on aivan hapertunut. Koska kengät eivät sisältäkään ole enää kovin pehmoiset, lienee aika hankkia uudet. Koska minulla on vielä lisäksi talvisaappaat (okei, niiden lisäksi nastakengät liukkaita säitä varten :D ), jään odottelemaan alennusmyyntejä.

Palelen edelleen meillä kotona. Laminaatit eivät ole kovin lämpimät. Pidän kotosalla villasukkia oikeastaan koko ajan. Jos saunomme, varpaat eivät palele. Jos emme, täytyy lämmittää vehnätyyny. Tuntuu palelevaiselta vanhalta naiselta ;) 

Lapset ovat päässeet nauttimaan (tai välillä "nauttimaan" ) koulun ulkoliikunnasta. Naakalla oli tällä viikolla luistelua. Omat sanansa antoivat ymmärtää, että hän sieti sen hyvin. Touhilla taasen oli hiihtoa. Kaksi tuntia hiihtoa (koulun suksilla, meillä ei ole tällä hetkellä omia) vei mehut, ja T. sai luvan jättää futistreenit väliin.

Hiihto on laji, joka on meillä kaatunut omaan saamattomuuteeni. Lumitalvina meillä on ollut vuosikausia ladut melkein naapurissa. En ole kuitenkaan saanut aikaiseksi. Ehkäpä ruuhkavuosien hellittäessä... 

Minä oikeasti tykkäisin hiihtää. Lapsena kävin usein isän kanssa hiihtämässä. Latu meni oikein mäkisessä paikassa. Oikeasti jännitin aina, tulenko yhtenä kappaleena alas. Toisaalta muistan se vauhdin ja riemun, kun pääsi hurjan mäen alas.

Täytyy vain muistaa, että kaikkea ei voi elämässä harjoittaa yhdellä kertaa.

Tänään meillä oli mukavia kyläilijöitä. Saatiin tuliaisiksi näin paljon ihania kukkia. Oli mukavaa päästä kuulemaan ja kertomaan kuulumisia. Minulla oli aamulla orastavaa ahdistusta (tyypillistä mielenterveysongelmaani). Kun sain viettää aikaa ihmisten kanssa, se hälveni.

Ei voi tietenkään unohtaa Mercedes-koiraa, joka oli vierailijoiden joukossa. Olemme suunnitelleet, että otamme hänet taas pian kylää. Nyt saimme yhden annoksen häntä jo etukäteen :) Tuntui, kun hänkin olisi jo mielestään tullut tuttuun paikkaan.

T. sanoi jo ensimmäisenä aamulla, että odottaa koiravierasta meille. Tuntuukin, että juuri hän odottaa Mercedestä kaikkein eniten. On mukavaa, kun meillä on mahdollisuus nähdä tätä ihanuutta.

PS. Influenssakausi jyrää ympärillä. Se ei ole onneksi iskenyt ainakaan vielä meihin.

PPS. Tuntuu, että saan työskennellä niska- ja selkäjumini kanssa vielä vastakin.

PPPS. On mukavaa, kun meillä käy eri-ikäisiä vieraita. Olen iloinen, että lapset saavat tuntumaa sukuunsa.