Levossa
Aamulla, kun herätyskello soi kuudelta, tajusin, että koko minua koko viikon vaivannut flunssa taitaa olla pääsemässä niskan päälle. Varoitusmerkki tästä on itselläni jomotus syvällä keuhkoputkessa - siitä eteenpäin kannattaa levätä.
Elämäni on niin menevää (no, menen lähes aina samoihin paikkoihin), että satunnaisen sairauslomapäivän paikallaan olo ei kamalasti käy hermoille. Lisäksi olo on ollut niin veemäinen, etten ole liikkunut tänään kuin kauppaan.
Pitkin päivää olen tehnyt muutamia pieniä askareita, muuten olen vain lojunut paikoillani. Onnekseni yskä ei ole enää pahentunut. Eiköhän tämä tästä, vaikka olen toki ainoa flunssainen henkilö maapallolla...voi minua raukkaa!
Lapsuudessa sairauspäivät tarkoittivat loputonta niistämistä ja videokasettimarathonia. Jostakin on jäänyt muistiin, että sain usein kipeänä syödäkseni vaaleaa rieskaa, jota ei muutoin syöty. No, mitäpä muuta hain itselleni tänään kaupasta kuin juurikin sitä :D
Olen oikeastaan aika vähän kipeänä. Ennen tätä koko perhe on viettänyt yli kolme tervettä kuukautta (lapsilla oli pientä nuhaa viime viikolla).
Ehkä pahin flunssakokemus elämässäni on, kun palasimme exäni kanssa kymmenisen vuotta sitten kylpyläreissulta Viron Haapsalusta. Lautta oli tupaten täynnä, eikä meille riittänyt istumapaikkoja mistään. Minulla oli korkea kuume ja aivan karsea olo.
Lopulta päädyimme istumaan hyttikäytävän portaikon alle virolaisten raksamiesten seuraan. Se oli mielenkiintoinen kokemus ja itse asiassa oikein rattoisaa.
Toivoisin kovasti, ettei tähän menisi ihan koko viikonloppua. Huomenna urakkaa on melkoisen paljon, kun alakerran häkkivarasto pitäisi saada tyhjennettyä. Homma ei sinänsä houkuttele, mutta nyt se on pakko tehdä. Saa nähdä, mitä sieltä löytyy.
Yhtenä askareenani järjestin parvekettani. Naakka on koko kesän pitänyt parveketta lisähuoneenaan, joten sieltä löytyy varsinkin hänen lelujaan. Keräsin muut pois, mutta jätin hänen leikkinsä toisen tuolin taakse.
Parvekkeelta lähti pois kukkaruukkuja (kasvit olivat jo aikansa eläneet). Sen sijaan kolme pelargoniaani voivat todella hyvin:
PS. Ryhdyin katsomaan Netflixistä Millenium-trilogiaa. Sinänsä hieman hassu valinta, kun muistan tapahtumat - sarja on silti viihdyttävä.
PPS. Virpi Hämeen-Anttilan Koston kukat on jo melkein luettu. Se on 1920-lukuun sijoittuva dekkarisarja Agatha Christien hengessä. Alussa en meinannut päästä kerrontaan mukaan, nyt tuntuu, että olen jäänyt kirjasarjaan koukkuun.
Elämäni on niin menevää (no, menen lähes aina samoihin paikkoihin), että satunnaisen sairauslomapäivän paikallaan olo ei kamalasti käy hermoille. Lisäksi olo on ollut niin veemäinen, etten ole liikkunut tänään kuin kauppaan.
Pitkin päivää olen tehnyt muutamia pieniä askareita, muuten olen vain lojunut paikoillani. Onnekseni yskä ei ole enää pahentunut. Eiköhän tämä tästä, vaikka olen toki ainoa flunssainen henkilö maapallolla...voi minua raukkaa!
Lapsuudessa sairauspäivät tarkoittivat loputonta niistämistä ja videokasettimarathonia. Jostakin on jäänyt muistiin, että sain usein kipeänä syödäkseni vaaleaa rieskaa, jota ei muutoin syöty. No, mitäpä muuta hain itselleni tänään kaupasta kuin juurikin sitä :D
Olen oikeastaan aika vähän kipeänä. Ennen tätä koko perhe on viettänyt yli kolme tervettä kuukautta (lapsilla oli pientä nuhaa viime viikolla).
Ehkä pahin flunssakokemus elämässäni on, kun palasimme exäni kanssa kymmenisen vuotta sitten kylpyläreissulta Viron Haapsalusta. Lautta oli tupaten täynnä, eikä meille riittänyt istumapaikkoja mistään. Minulla oli korkea kuume ja aivan karsea olo.
Lopulta päädyimme istumaan hyttikäytävän portaikon alle virolaisten raksamiesten seuraan. Se oli mielenkiintoinen kokemus ja itse asiassa oikein rattoisaa.
Toivoisin kovasti, ettei tähän menisi ihan koko viikonloppua. Huomenna urakkaa on melkoisen paljon, kun alakerran häkkivarasto pitäisi saada tyhjennettyä. Homma ei sinänsä houkuttele, mutta nyt se on pakko tehdä. Saa nähdä, mitä sieltä löytyy.
Yhtenä askareenani järjestin parvekettani. Naakka on koko kesän pitänyt parveketta lisähuoneenaan, joten sieltä löytyy varsinkin hänen lelujaan. Keräsin muut pois, mutta jätin hänen leikkinsä toisen tuolin taakse.
Parvekkeelta lähti pois kukkaruukkuja (kasvit olivat jo aikansa eläneet). Sen sijaan kolme pelargoniaani voivat todella hyvin:
PS. Ryhdyin katsomaan Netflixistä Millenium-trilogiaa. Sinänsä hieman hassu valinta, kun muistan tapahtumat - sarja on silti viihdyttävä.
PPS. Virpi Hämeen-Anttilan Koston kukat on jo melkein luettu. Se on 1920-lukuun sijoittuva dekkarisarja Agatha Christien hengessä. Alussa en meinannut päästä kerrontaan mukaan, nyt tuntuu, että olen jäänyt kirjasarjaan koukkuun.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista