Loppuviikon väsymys ja käynnistymisongelmat
Hohhoijaa, olo on näin aamun kynnyksellä varsin vetämätön. Orton-viikko kaikkine sählinkeineen vaikuttaa selvästi nyt, ja on vaikea saada aikaiseksi yhtään mitään. Silloin taitaa olla parasta ottaa tosi rauhallisesti.
Tänä aamuna rauhaani häiritsee tutkimusaika kliinisen genetiikan yksikössä. Viime viikon jälkeen ei suoraan sanottuna huvittaisi mennä puimaan tätä sairautta yhdellekään lääkärille - se on nimittäin uskomattoman raskasta.
Nyt olisi kuitenkin tarkoitus selvittää, onko minulla yliliikkuvuussyndrooma vai ei. Sellainen täydentäisi diagnoosia, mutta tosiasiassa minulla ei ole mitään käsitystä, hyödynkö tästä jollakin tavalla. Olo on varsin neutraali, joten kyselen sitten siellä, mikä tutkimuksen tarkoitus varsinaisesti on.
Tein eilisillan yliväsymystilassa päätöksen matkustaa paikan päälle taksilla. Julkisillakin pääsisi, mutta nyt ei kyllä riitä energiaa tärisevään bussimatkailuun. Viime yönä lumi saavutti PK-seudun toiseen otteeseen tänä syksynä - yhdistelmä julkiset + "ensilumi" ei myöskään varsinaisesti houkuta.
Niin, Ortonista selvisi, että olen todellakin, hupsistakeikkaa, vääränlaisessa kuntoutuksessa! Lupaavat nyt muokata ohjelmaa paremmin minulle sopivaksi - annan heille tämän mahdollisuuden.
Toivottavasti tein tarpeeksi selväksi, että kuntoutukselta putoaa pohja, jos kohtaan siellä sekä lääkärin että fysioterapeutin, joista kumpikaan ei tunne vammani. Minusta kuntoutuksen pitäisi lähteä liikkeelle tällaisista alkeellisista perusasioista (uskallan myös tätä vaatia, sillä Ortonia on alusta saakka mainostettu minulle paikkana, jonka kuntoutus sisältää tämän erityisosaamisen).
Harmittaa kumminkin vietävästi, että tämän Ortonin päässä sössivät. Kroonisesti sairaana olen varsin haavoittuvassa tilassa sekä henkisesti että fyysisesti, joten olisin todella toivonut, että asiat olisi kerrankin järjestetty puolestani.
Kun vähän tokenen, niin kirjoitan blogiini muutakin. Luvassa olisi ainakin tilannetiedotus leskimies Nasun elämästä. Sen verran kuitenkin, että Nasu voi tilanteeseen nähden ihan hyvin - hän saattaa hyvällä tuurilla ilahduttaa elämäämme vielä kaksi tai kolmekin vuotta. Nasun jatko on joiltakin osin vielä pohdinnassa, mutta se on selvää, ettei Nasusta luovuta - mihinkäs Nasu nyt kotoaan lähtisi!
Akvaariostakin olisi hieman uutisia, ja sitten haluaisin kirjoittaa Orton-viikkoni yksilöfysioterapiasta (se, luojan kiitos, onnistui) ja siellä määrätyistä kotiläksyistä...ja vähän muustakin.
No niin, nyt Rva:n on pakko alkaa järkätä itseään säädylliseen kuosiin - muuten nimittäin tulee kiire!
Tänä aamuna rauhaani häiritsee tutkimusaika kliinisen genetiikan yksikössä. Viime viikon jälkeen ei suoraan sanottuna huvittaisi mennä puimaan tätä sairautta yhdellekään lääkärille - se on nimittäin uskomattoman raskasta.
Nyt olisi kuitenkin tarkoitus selvittää, onko minulla yliliikkuvuussyndrooma vai ei. Sellainen täydentäisi diagnoosia, mutta tosiasiassa minulla ei ole mitään käsitystä, hyödynkö tästä jollakin tavalla. Olo on varsin neutraali, joten kyselen sitten siellä, mikä tutkimuksen tarkoitus varsinaisesti on.
Tein eilisillan yliväsymystilassa päätöksen matkustaa paikan päälle taksilla. Julkisillakin pääsisi, mutta nyt ei kyllä riitä energiaa tärisevään bussimatkailuun. Viime yönä lumi saavutti PK-seudun toiseen otteeseen tänä syksynä - yhdistelmä julkiset + "ensilumi" ei myöskään varsinaisesti houkuta.
Niin, Ortonista selvisi, että olen todellakin, hupsistakeikkaa, vääränlaisessa kuntoutuksessa! Lupaavat nyt muokata ohjelmaa paremmin minulle sopivaksi - annan heille tämän mahdollisuuden.
Toivottavasti tein tarpeeksi selväksi, että kuntoutukselta putoaa pohja, jos kohtaan siellä sekä lääkärin että fysioterapeutin, joista kumpikaan ei tunne vammani. Minusta kuntoutuksen pitäisi lähteä liikkeelle tällaisista alkeellisista perusasioista (uskallan myös tätä vaatia, sillä Ortonia on alusta saakka mainostettu minulle paikkana, jonka kuntoutus sisältää tämän erityisosaamisen).
Harmittaa kumminkin vietävästi, että tämän Ortonin päässä sössivät. Kroonisesti sairaana olen varsin haavoittuvassa tilassa sekä henkisesti että fyysisesti, joten olisin todella toivonut, että asiat olisi kerrankin järjestetty puolestani.
Kun vähän tokenen, niin kirjoitan blogiini muutakin. Luvassa olisi ainakin tilannetiedotus leskimies Nasun elämästä. Sen verran kuitenkin, että Nasu voi tilanteeseen nähden ihan hyvin - hän saattaa hyvällä tuurilla ilahduttaa elämäämme vielä kaksi tai kolmekin vuotta. Nasun jatko on joiltakin osin vielä pohdinnassa, mutta se on selvää, ettei Nasusta luovuta - mihinkäs Nasu nyt kotoaan lähtisi!
Akvaariostakin olisi hieman uutisia, ja sitten haluaisin kirjoittaa Orton-viikkoni yksilöfysioterapiasta (se, luojan kiitos, onnistui) ja siellä määrätyistä kotiläksyistä...ja vähän muustakin.
No niin, nyt Rva:n on pakko alkaa järkätä itseään säädylliseen kuosiin - muuten nimittäin tulee kiire!
Kommentit
Lähetä kommentti