Liian hyvä koulutus
"Sinulla on siihen aivan liian hyvä koulutus" - olen usein saanut vastaukseksi, kun olen tiedustellut mahdollisuuksiani minkäänlaiseen perustoimeentuloon. Tällä viitataan siihen, että minua ei voi "päästää" määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle tai edes kuntoutustuelle, kun minä ilmeisesti sitten jäisin sinne ikuisiksi ajoiksi.
Niin jäisinkin, jos en parantuisi. Jonkinasteiseen toipumiseen minulla on kuitenkin edelleen hyvät mahdollisuudet nyt, kun se kuntoutuskin viimein alkaa. Olen edelleen toiveikas osa-aikaisen freelancer-työskentelyn suhteen. Tämä ei sitten kai ole kovin vakuuttava suunnitelma.
Hmm...olisi sitten kai pitänyt jättää se koulutus hankkimatta, kun se on kerran ollut merkittävä tekijä, joka on estänyt minulta perustoimeentulon nyt jo lähes kolmen vuoden ajalta! Ei vaan, tykkään alastani edelleen niin paljon, että eiköhän se koulutuskin kannattanut hankkia!
Hyvin koulutettu tai ei, nämä nollatulot ovat vaikeuttaneet elämääni tuntuvasti. Kai siinä on sitten jonkinlainen sairaalloinen kannustin - "kyllä se siitä tokenee, kun avustuksia ei tipu!" No niin varmasti normaalitilanteessa tokenisinkin, minulle omat tulot ja kyky maksaa omat laskut ovat aina olleet hirmuisen tärkeä asia.
Tässä tilanteessa ei oikein ole auttanut kuin jäädä oireiden kanssa kotiin odottelemaan, josko tilanne joskus muuttuisi. Kuntoutukseen liittyvistä asioista en ole kyennyt kustantamaan kuin hieronnan, joka onkin minulle elintärkeä juttu. Se ei tietenkään kuulu korvattavien hoitojen piiriin.
Ihan kokonaan en ole kotiin jäänyt, kuten olen aiemmin kertonutkin. Olen toiveikkaana käynyt työkokeiluissa, jotka valitettavasti ovat osoittaneet, että ennen työelämää pitäisi saada niska paljon parempaan kuntoon - työkokeilujen tuloksilla ei tietenkään ole ollut mitään vaikutusta tukien saamiseen.
Minulle on ehdotettu jos jonkinmoista zing zing -voimistelua, joka olisi varmasti hyvä juttu, mutta kun olen katsonut lajien hinnastoa (yleensä satoja euroja kuukaudessa), olen joutunut sanomaan, että ei onnistu - minun ei anneta kuntoutua, kun minulla ei kuulemma ole tätä sairautta ja olen myös liian hyvin koulutettu (voi helvatti sentään, älkää hyvin koulutetut ihmiset, koskaan sairastuko - se ei ole teille sallittua).
Sitten on vielä se kulkeminen...kaikenlainen liikunta ärsyttää niskaani, ja ne matkat harrastuspaikkaan pitäisi vielä miettiä erikseen. Muutama taksiseteli kuukaudessa pelastaisi tilanteen halpojen lajien osalta, mutta sellaisiakaan minulle ei toistaiseksi ole myönnetty, kun en ole tarpeeksi huonokuntoinen.
Raha ei ole tärkeää, kunhan sitä on tarpeeksi - niinhän se on. Isolla rahalla onnistuisivat kuntoutukset, hoidot, taksimatkat ja muut sen sellaiset. Pienemmällä rahalla voisi kustantaa perusasiat ja saada elämäänsä tietynlaisen itsemääräämisoikeiden siitäkin huolimatta, että sattuu olemaan sairas.
Pian onnistuu edes jälkimmäinen - Kela nimittäin poistaa viimeinkin puolison tulorajat työmarkkinatuesta vuoden 2013 alusta! Mainio uutinen!
Niin jäisinkin, jos en parantuisi. Jonkinasteiseen toipumiseen minulla on kuitenkin edelleen hyvät mahdollisuudet nyt, kun se kuntoutuskin viimein alkaa. Olen edelleen toiveikas osa-aikaisen freelancer-työskentelyn suhteen. Tämä ei sitten kai ole kovin vakuuttava suunnitelma.
Hmm...olisi sitten kai pitänyt jättää se koulutus hankkimatta, kun se on kerran ollut merkittävä tekijä, joka on estänyt minulta perustoimeentulon nyt jo lähes kolmen vuoden ajalta! Ei vaan, tykkään alastani edelleen niin paljon, että eiköhän se koulutuskin kannattanut hankkia!
Hyvin koulutettu tai ei, nämä nollatulot ovat vaikeuttaneet elämääni tuntuvasti. Kai siinä on sitten jonkinlainen sairaalloinen kannustin - "kyllä se siitä tokenee, kun avustuksia ei tipu!" No niin varmasti normaalitilanteessa tokenisinkin, minulle omat tulot ja kyky maksaa omat laskut ovat aina olleet hirmuisen tärkeä asia.
Tässä tilanteessa ei oikein ole auttanut kuin jäädä oireiden kanssa kotiin odottelemaan, josko tilanne joskus muuttuisi. Kuntoutukseen liittyvistä asioista en ole kyennyt kustantamaan kuin hieronnan, joka onkin minulle elintärkeä juttu. Se ei tietenkään kuulu korvattavien hoitojen piiriin.
Ihan kokonaan en ole kotiin jäänyt, kuten olen aiemmin kertonutkin. Olen toiveikkaana käynyt työkokeiluissa, jotka valitettavasti ovat osoittaneet, että ennen työelämää pitäisi saada niska paljon parempaan kuntoon - työkokeilujen tuloksilla ei tietenkään ole ollut mitään vaikutusta tukien saamiseen.
Minulle on ehdotettu jos jonkinmoista zing zing -voimistelua, joka olisi varmasti hyvä juttu, mutta kun olen katsonut lajien hinnastoa (yleensä satoja euroja kuukaudessa), olen joutunut sanomaan, että ei onnistu - minun ei anneta kuntoutua, kun minulla ei kuulemma ole tätä sairautta ja olen myös liian hyvin koulutettu (voi helvatti sentään, älkää hyvin koulutetut ihmiset, koskaan sairastuko - se ei ole teille sallittua).
Sitten on vielä se kulkeminen...kaikenlainen liikunta ärsyttää niskaani, ja ne matkat harrastuspaikkaan pitäisi vielä miettiä erikseen. Muutama taksiseteli kuukaudessa pelastaisi tilanteen halpojen lajien osalta, mutta sellaisiakaan minulle ei toistaiseksi ole myönnetty, kun en ole tarpeeksi huonokuntoinen.
Raha ei ole tärkeää, kunhan sitä on tarpeeksi - niinhän se on. Isolla rahalla onnistuisivat kuntoutukset, hoidot, taksimatkat ja muut sen sellaiset. Pienemmällä rahalla voisi kustantaa perusasiat ja saada elämäänsä tietynlaisen itsemääräämisoikeiden siitäkin huolimatta, että sattuu olemaan sairas.
Pian onnistuu edes jälkimmäinen - Kela nimittäin poistaa viimeinkin puolison tulorajat työmarkkinatuesta vuoden 2013 alusta! Mainio uutinen!
Jes, tuo Kelan uutinen tuli tarpeeseen!
VastaaPoistaMutta samassa veneessä ollaan, ikä ja koulutustaso huomioon ottaen työkykyä on jäljellä vaikka kuinka ja sillähän ei ole mitään väliä, ettei toimintakykyä ole mihinkään... Tulee kalliiksi eläkevakuutusyhtiölle maksaa seuraavat 30-40v eläkettä, kunnes joskus ehkä mahdollisesti pääsen vanhuuseläkkeelle.