Vauhtipäivä
Eilen oli sellainen päivä, jota olin odottanut ja tarvinnut jo pidempään: vietimme nimittäin koko päivän vanhojen ystävieni kanssa. Minulle on hyvin harvinaista viettää 12 tuntia putkeen kotini seinien ulkopuolella, joten kyse oli hyvin harvinaisesta herkusta.
Tapasimme kaupungilla, jossa kiersimme vähän kaupoissa. Pientä kivaa sieltä löytyikin, muun muassa siniset ja hulvattomat huopikkaat. Viimeksi minulla oli huopikkaat kolmevuotiaana. Ne olivat muuten kirkkaan punaiset ja ovat vieläkin tallella.
Kauppojen lisäksi poikkesimme syömässä (minä jätin ruuan väliin, kun olin vasta syönyt kotona). Jaksoin kumminkin onneksi istua seurana, ja yksi jaffapullollinen kului rupatellessa.
Ruuan jälkeen pääsimme tutustumaan ystäväni firman uusiin, hienoihin tiloihin. Toiminta liittyy mm. teema-asuihin, valokuvaukseen, tatuointeihin, hiuksiin ja kynsiin, joten varsin mielenkiintoisesta paikasta oli kyse.
Kun väsyimme (onneksi muutama muukin kuin minun niskani), siirryimme metrolla ystäväni kotiin. Siellä jatkoimme juttelua, herkuttelua ja saunaankin päästiin myöhemmin.
Ennen saunaa sain kuitenkin uuden tukan! Noin puolet hiuksista lähti pois eikä look ole enää yhtään niin nuutunut kuin aiemmin. Hahmotusongelmaisena minun on edelleen vaikea käsittää, miten joku ei-kampaaja osaa leikata hiukset niin uskomattoman upeasti!
Mutta mutta, tässäpä muutama kuva ystäväperheen karvaisista jäsenistä:
Tässä on venäjäntoyterrieri-chihuahua Juudas. Hän on mahdottoman pieni ja hassu. Juudas vähän säikkyi minua aluksi, mutta loppuvierailun aikana olimme jo niin hyviä kavereita, että J. tulee todennäköisesti meille joulukuussa hoitoon, kun isäntäväki lähtee lomalle.
Juudaksella on tietysti myös "elämänkumppani", englanninbuldoggi Pontus. Pontus on melkein kuuro, rakastettava ja älyttömän kiltti. Näyttää siltä, että tässä perheessä pikkukoira pitää jöötä, kun taas Pontus ottaa lunkisti (kunhan saa tarpeeksi huomiota ihmiskavereilta).
Illan päätteeksi puoliso tuli hakemaan minut kotiin, ja heitimme samalla ystäväni juna-asemalle. Hän saikin oikein perusteellisen junamatkan - puolen yön aikaan valittavana oli enää se juna, joka pysähtyy joka ikisellä asemalla. Yövierasta emme kumminkaan saaneet, ja oli se junamatka kuulemma sujunut oikein hyvin.
Yöunet jäivät vähän väliin, mutta olo on freesimpi ja virkistyneempi kuin pitkään aikaan. Kiitos, ystävät!
Tapasimme kaupungilla, jossa kiersimme vähän kaupoissa. Pientä kivaa sieltä löytyikin, muun muassa siniset ja hulvattomat huopikkaat. Viimeksi minulla oli huopikkaat kolmevuotiaana. Ne olivat muuten kirkkaan punaiset ja ovat vieläkin tallella.
Kauppojen lisäksi poikkesimme syömässä (minä jätin ruuan väliin, kun olin vasta syönyt kotona). Jaksoin kumminkin onneksi istua seurana, ja yksi jaffapullollinen kului rupatellessa.
Ruuan jälkeen pääsimme tutustumaan ystäväni firman uusiin, hienoihin tiloihin. Toiminta liittyy mm. teema-asuihin, valokuvaukseen, tatuointeihin, hiuksiin ja kynsiin, joten varsin mielenkiintoisesta paikasta oli kyse.
Kun väsyimme (onneksi muutama muukin kuin minun niskani), siirryimme metrolla ystäväni kotiin. Siellä jatkoimme juttelua, herkuttelua ja saunaankin päästiin myöhemmin.
Ennen saunaa sain kuitenkin uuden tukan! Noin puolet hiuksista lähti pois eikä look ole enää yhtään niin nuutunut kuin aiemmin. Hahmotusongelmaisena minun on edelleen vaikea käsittää, miten joku ei-kampaaja osaa leikata hiukset niin uskomattoman upeasti!
Mutta mutta, tässäpä muutama kuva ystäväperheen karvaisista jäsenistä:
Tässä on venäjäntoyterrieri-chihuahua Juudas. Hän on mahdottoman pieni ja hassu. Juudas vähän säikkyi minua aluksi, mutta loppuvierailun aikana olimme jo niin hyviä kavereita, että J. tulee todennäköisesti meille joulukuussa hoitoon, kun isäntäväki lähtee lomalle.
Juudaksella on tietysti myös "elämänkumppani", englanninbuldoggi Pontus. Pontus on melkein kuuro, rakastettava ja älyttömän kiltti. Näyttää siltä, että tässä perheessä pikkukoira pitää jöötä, kun taas Pontus ottaa lunkisti (kunhan saa tarpeeksi huomiota ihmiskavereilta).
Illan päätteeksi puoliso tuli hakemaan minut kotiin, ja heitimme samalla ystäväni juna-asemalle. Hän saikin oikein perusteellisen junamatkan - puolen yön aikaan valittavana oli enää se juna, joka pysähtyy joka ikisellä asemalla. Yövierasta emme kumminkaan saaneet, ja oli se junamatka kuulemma sujunut oikein hyvin.
Yöunet jäivät vähän väliin, mutta olo on freesimpi ja virkistyneempi kuin pitkään aikaan. Kiitos, ystävät!
Uiiiiii... Englanninbulldoggi <3<3
VastaaPoistaJuu, Pontus on ihana! Hän on aina niin pettyneen näköinen, jos ei saa tarpeeksi huomiota :D
VastaaPoista