Murheen päivä
Tiistaina meillä oli murheen päivä, kun Nipsu-marsu, joka oli tullut yhä kipeämmäksi, oli pakko lähettää seuraavaan maailmaan. Nipsu lakkasi pari päivää aiemmin melkein kokonaan syömästä, ja kivut olivat kovat.
Mikään hoito ei ollut tehonnut, ja parhaimmillaan 1400 gramman painoinen Iso-Iitamme oli laihtunut alle 800-grammaiseksi varjoksi entisestään. Nipsulla oli myös jatkuvaa verenvuotoa.
Nipsun viime tunnit sujuivat rauhallisesti. Hän sai ennen lähtöä nakerrella himoitsemiaan matonhapsujakin, kun mikään ruoka ei kerran mennyt kurkusta alas. Yksi matto ei ole meille Nipsukkaa tärkeämpi.
Loppu oli rauhallinen - Nipsun ei todennäköisesti tarvinnut kärsiä viime hetkinään. Korkeintaan coolia Nipsukkaamme ehkä hieman nolotti, kun minua ja puolisoani niin kovasti itketti - ja vielä julkisella paikalla!
Tänään lähdimme mökille hautaamaan Nipsukkaa. Eläinlääkäriasema säilytti Nipsun jäännöksiä tähän asti. Matkalla kuuntelimme Bob Marleyta, koska olin sattumoisin lahjoittanut levyn puolisolleni sinä päivänä kun Nipsu syntyi (puolisollani ja Nipsulla oli sama syntymäpäivä).
Nipsun lepopaikkaa varjostavat kesäisin sekä valkea juhannusruusu että violetin värinen syreeni. Kesäisin olemme keränneet paikalta marsuille voikukanlehtiä, joita Nipsu rakasti. Ulkoilusta hän ei oikein piitannut - ulkona ruohokin oli niin hankalasti maassa kiinni.
Haudalle jätimme matkaeväiksi kolme porkkanaa. Yhden minulta, yhden puolisolta ja yhden elämänkumppani Nasulta.
Nipsukka, meillä on sinua ikävä!
Mikään hoito ei ollut tehonnut, ja parhaimmillaan 1400 gramman painoinen Iso-Iitamme oli laihtunut alle 800-grammaiseksi varjoksi entisestään. Nipsulla oli myös jatkuvaa verenvuotoa.
Nipsun viime tunnit sujuivat rauhallisesti. Hän sai ennen lähtöä nakerrella himoitsemiaan matonhapsujakin, kun mikään ruoka ei kerran mennyt kurkusta alas. Yksi matto ei ole meille Nipsukkaa tärkeämpi.
Loppu oli rauhallinen - Nipsun ei todennäköisesti tarvinnut kärsiä viime hetkinään. Korkeintaan coolia Nipsukkaamme ehkä hieman nolotti, kun minua ja puolisoani niin kovasti itketti - ja vielä julkisella paikalla!
Tänään lähdimme mökille hautaamaan Nipsukkaa. Eläinlääkäriasema säilytti Nipsun jäännöksiä tähän asti. Matkalla kuuntelimme Bob Marleyta, koska olin sattumoisin lahjoittanut levyn puolisolleni sinä päivänä kun Nipsu syntyi (puolisollani ja Nipsulla oli sama syntymäpäivä).
Nipsun lepopaikkaa varjostavat kesäisin sekä valkea juhannusruusu että violetin värinen syreeni. Kesäisin olemme keränneet paikalta marsuille voikukanlehtiä, joita Nipsu rakasti. Ulkoilusta hän ei oikein piitannut - ulkona ruohokin oli niin hankalasti maassa kiinni.
Haudalle jätimme matkaeväiksi kolme porkkanaa. Yhden minulta, yhden puolisolta ja yhden elämänkumppani Nasulta.
Nipsukka, meillä on sinua ikävä!
Kommentit
Lähetä kommentti