Varjopuolia
Kuntoutusviikko alkaa lähentyä loppuaan ja moni asia on onnistunut viikolla oikein hyvin. Pidän kumminkin tärkeänä, että kerron blogissani (jossa mielipiteeni ja päätelmäni ovat omiani) myös asioista, joita ei ole mielestäni järjestetty niin hyvin kuin pitäisi.
Ensinnäkin, kuntoutusviikko on sisältänyt aivan valtavasti istumista! On paljon luentoja ja useilla yksilöajoillakin vain istutaan. On toki mahdollista seistä ja jaloitella, mutta omalla kohdallani näistä ei juuri ole hyötyä.
Siksipä kokeilinkin tänään luennolla lattialla makaamista. Se toimi kohtalaisesti, mutta lattia oli niin julmetun kylmä, ettei siellä millään voinut koko aikaa maata. Lisäksi olen hieman ihmetellyt, kuinka Ortonin kaltaisen paikan odotus-, luento-, ja tutkimustilojen istuimet voivat olla niin epäergonomisia.
Toinen, ehkä kannaltani oleellisempi Kela-kuntoutuksen puute näyttäisi olevan, että vaikka Suomen whiplash-osaaminen suurin piirtein keskittyy Ortoniin, niin kuntoutukseemme ei kuulu näiden asiantuntijoiden tapaamisia - he löytyvät yksityispuolelta.
Ihmettelin myös hieman, etten saanut fysioterapeuttia, joka tuntisi niskan retkahdusvammaa. Hän onneksi konsultoi toista henkilöä, jolla asiantuntemusta on. Luulisi kumminkin, että olisi ollut järkevämpää laittaa minut valmiiksi tämän kollegan asiakkaaksi.
Kolmas minua hieman kummastuttanut seikka on, että liikuntaryhmissä jumppaavat yhdessä ihmiset, joilla on hyvin erilaisia vammoja. Tämä tarkoittaa sitä, että suurin osa liikunnasta (vesivoimistelua lukuun ottamatta) sisältää niskavammaiselle liian rajuja, riuhtovia liikkeitä.
Tottakai kaikkea saa ja kehotetaan tekemään oman voinnin mukaan, mutta vointini arvioimiseen olisin itseni lisäksi tarvinnut sitä whiplash-osaajalääkäriä, jonka kanssa olisi voinut pohtia, millaiset liikkeet eivät vammani kanssa yhteen sovi (ja millaisiin liikkeisiin niskaa taas kannattaa altistaa). Mielestäni tällaisen pohdinnan ei pitäisi olla kokonaan kuntoutujan vastuulla.
Tässäpä olivat varjopuolet, jotka tulevat kuluneesta viikosta mieleeni. Huomenna on vielä uusi päivä ja minun kuntoutukseni kakkosjakso tulee ilmeisesti vastaan tammikuussa.
Ensinnäkin, kuntoutusviikko on sisältänyt aivan valtavasti istumista! On paljon luentoja ja useilla yksilöajoillakin vain istutaan. On toki mahdollista seistä ja jaloitella, mutta omalla kohdallani näistä ei juuri ole hyötyä.
Siksipä kokeilinkin tänään luennolla lattialla makaamista. Se toimi kohtalaisesti, mutta lattia oli niin julmetun kylmä, ettei siellä millään voinut koko aikaa maata. Lisäksi olen hieman ihmetellyt, kuinka Ortonin kaltaisen paikan odotus-, luento-, ja tutkimustilojen istuimet voivat olla niin epäergonomisia.
Toinen, ehkä kannaltani oleellisempi Kela-kuntoutuksen puute näyttäisi olevan, että vaikka Suomen whiplash-osaaminen suurin piirtein keskittyy Ortoniin, niin kuntoutukseemme ei kuulu näiden asiantuntijoiden tapaamisia - he löytyvät yksityispuolelta.
Ihmettelin myös hieman, etten saanut fysioterapeuttia, joka tuntisi niskan retkahdusvammaa. Hän onneksi konsultoi toista henkilöä, jolla asiantuntemusta on. Luulisi kumminkin, että olisi ollut järkevämpää laittaa minut valmiiksi tämän kollegan asiakkaaksi.
Kolmas minua hieman kummastuttanut seikka on, että liikuntaryhmissä jumppaavat yhdessä ihmiset, joilla on hyvin erilaisia vammoja. Tämä tarkoittaa sitä, että suurin osa liikunnasta (vesivoimistelua lukuun ottamatta) sisältää niskavammaiselle liian rajuja, riuhtovia liikkeitä.
Tottakai kaikkea saa ja kehotetaan tekemään oman voinnin mukaan, mutta vointini arvioimiseen olisin itseni lisäksi tarvinnut sitä whiplash-osaajalääkäriä, jonka kanssa olisi voinut pohtia, millaiset liikkeet eivät vammani kanssa yhteen sovi (ja millaisiin liikkeisiin niskaa taas kannattaa altistaa). Mielestäni tällaisen pohdinnan ei pitäisi olla kokonaan kuntoutujan vastuulla.
Tässäpä olivat varjopuolet, jotka tulevat kuluneesta viikosta mieleeni. Huomenna on vielä uusi päivä ja minun kuntoutukseni kakkosjakso tulee ilmeisesti vastaan tammikuussa.
Aika monta minunkin pelkäämääni varjopuolta toit esille. Tuota painotin Ortoniin ja Kelallekin, että vammani on sen verran hankalaoireistoinen, etten selviä normaaleiden Tules-potilaiden joukossa. Laittoivat sitten kerralla osasto 2:lle, mutta sieltäkin on tullut soraääniä kohtalontovereilta :(
VastaaPoistaLuulen, että tuo osasto 2 on kumminkin kohdallasi asia, joka parantaa tilannetta. Voisi kuvitella, että sijoituspaikka jo itsessään kertoo jotakin. Olin tosiaan aika yllättynyt tästä ensimmäisestä viikosta, kun huomasin, miten terveille kuntoutusohjelmani oli suunnattu. Olen yleisesti ottaen aika sopeutuva ihminen, mutta kuntoutusviikkoni jälkeen annoin näistä asioista varsin voimallista palautetta. Saa nähdä, miten asiat ovat ensi jaksolla...
VastaaPoista