Ortonin kuulumisia
Palauduin juuri äsken ensimmäisestä kuntoutuspäivästä. Päivä oli pitkä, tiivistahtinen ja raskaskin, suoraan sanottuna kunto meinasi loppua jo alussa, lomakkeita täyttäessä. Ei se pöydän ääressä työskentely kerta kaikkiaan onnistu!
Mainio juttu oli, että muutama kohtalotoverikin löytyi. Vamma ei ole mainio, mutta on hienoa ja terapeuttista nähdä kaltaisiaan livenä.
Päivään mahtui monenlaista. Aamusella kierrettiin varsin sokkeloista taloa - miten jossain voikin olla eri siipiä A:sta G:hen ja vielä useassa eri kerroksessa!
Sitten minulla oli fysioterapeutin tapaaminen. Niskavamman lisäksi minulla on kuulemma (en kuullut näistä ensimmäistä kertaa) erilaisia selkärangan vikoja vinosta lantiosta, liikkumattomasta lannerangasta ja yhdestä erityisen yliliikkuvasta alaselän kohdasta aina yläselän skolioosiin, oikoryhtiin sekä sinne yläniskan retkahdusvammaan asti, huh!
Fysioterapeutilta löysin tieni parin eksymisen jälkeen ruokalaan, jossa oli onneksi varsin selkeä noutopöytä. Ruokailu onnistui, luojan kiitos, ja sen jälkeen suuntasin psykologin juttusille.
Psykologilla sain kuulla olevani psyykkisesti vakaa, motivoitunut ja luonteeltani valoisa kuntoutuja, jota todellakin kannattaa kuntouttaa ja olisi pitänyt kuntouttaa jo (työkykyarvion "tuloshan" oli, että minulla on isompia psyykkisiä ongelmia kuin itse tiedostankaan, eikä niskassa merkittävää vikaa - ja tämä arviohan tehtiin tietysti sen enempiä tutkimatta tai minut diagnosoineita henkilöitä konsultoimatta).
Psykologin jälkeen oli kevyt liikuntatunti, joka oli hieman masentava, kun huomasin, etten meinaa selviytyä siitä kevyestäkään liikunnasta. Neljä vuotta sitten en olisi pitänyt kyseistä tuntia edes liikuntana! Niskavamma on romahduttanut muunkin kropan, kuten jo tiesinkin.
Liikuntatunnin jälkeen oli onneksi iltapäiväkahvi, kylläpä tuli kofeiini tarpeeseen!
Lopulta oli vielä tutustumisryhmä, joka oli hyvä kokemus. On oikeasti rentouttavaa olla ryhmässä, jossa ei ole se ainoa heikkokuntoinen ja vammainen. Sellaista tapahtuu niin harvoin.
Mainio juttu oli, että muutama kohtalotoverikin löytyi. Vamma ei ole mainio, mutta on hienoa ja terapeuttista nähdä kaltaisiaan livenä.
Päivään mahtui monenlaista. Aamusella kierrettiin varsin sokkeloista taloa - miten jossain voikin olla eri siipiä A:sta G:hen ja vielä useassa eri kerroksessa!
Sitten minulla oli fysioterapeutin tapaaminen. Niskavamman lisäksi minulla on kuulemma (en kuullut näistä ensimmäistä kertaa) erilaisia selkärangan vikoja vinosta lantiosta, liikkumattomasta lannerangasta ja yhdestä erityisen yliliikkuvasta alaselän kohdasta aina yläselän skolioosiin, oikoryhtiin sekä sinne yläniskan retkahdusvammaan asti, huh!
Fysioterapeutilta löysin tieni parin eksymisen jälkeen ruokalaan, jossa oli onneksi varsin selkeä noutopöytä. Ruokailu onnistui, luojan kiitos, ja sen jälkeen suuntasin psykologin juttusille.
Psykologilla sain kuulla olevani psyykkisesti vakaa, motivoitunut ja luonteeltani valoisa kuntoutuja, jota todellakin kannattaa kuntouttaa ja olisi pitänyt kuntouttaa jo (työkykyarvion "tuloshan" oli, että minulla on isompia psyykkisiä ongelmia kuin itse tiedostankaan, eikä niskassa merkittävää vikaa - ja tämä arviohan tehtiin tietysti sen enempiä tutkimatta tai minut diagnosoineita henkilöitä konsultoimatta).
Psykologin jälkeen oli kevyt liikuntatunti, joka oli hieman masentava, kun huomasin, etten meinaa selviytyä siitä kevyestäkään liikunnasta. Neljä vuotta sitten en olisi pitänyt kyseistä tuntia edes liikuntana! Niskavamma on romahduttanut muunkin kropan, kuten jo tiesinkin.
Liikuntatunnin jälkeen oli onneksi iltapäiväkahvi, kylläpä tuli kofeiini tarpeeseen!
Lopulta oli vielä tutustumisryhmä, joka oli hyvä kokemus. On oikeasti rentouttavaa olla ryhmässä, jossa ei ole se ainoa heikkokuntoinen ja vammainen. Sellaista tapahtuu niin harvoin.
Hyvältä vaikuttaa :)
VastaaPoistaOmien kokemusten perusteella voin sanoa, että kuntoutuksessa oleminen on täyttä työtä ja ponnistelua, mutta todella tärkeää ainakin minulle on ollut vertaistuen saaminen. Tsemppiä sinulle!
VastaaPoistaAnna, hyvältä ja varsin työläältä :)
VastaaPoistaanonyymi: Totta, vertaistuki on tosi tärkeä juttu! Suuret kiitokset tsempistä!