Marraskuuta uhmaten - retki Nuuksioon

Lumeton marraskuu on monen kauhistus. Silloin iskee kaamosmasennus, ei voi ulkoilla ja enintään on mahdollista varata kaukomatka lämpöön.

Ymmärrän tämän - pimeys vaikuttaa ihmisiin monella tavalla. Koska en ole itse kärsinyt kaamosmasennuksesta, pimeä loppusyksy/alkutalvi ovat minulle ihan mukava vuodenaika muiden joukossa.

Tosin...kiirettä pitää monella suunnalla. Työelämässä moni asia pitää saada valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Siksi on koko ajan kiire. Kotona on pienet lapset ja tietoisuus lähestyvästä joulusta. Jouluostoksia ei ole tietenkään vielä aloitettu.

Silti, lasten kanssa suunnattiin eilen jonnekin ihan muualle - nimittäin kävelyretkelle Nuuksioon. Meillä on aina pidetty luontopoluista. Toki lapset pitävät myös esimerkiksi ostoskeskuksista, mutta onneksi minulla on aikuisena vielä valta päättää.

Nuuksion kansallispuisto ei oikeastaan ole vielä rva:lle kovin tuttu. Alue on laaja, mutta olemme lasten kanssa kiertäneet vasta yhden 2 kilomerin kierroksen. Meillä ei nyt ollut edes eväitä mukana, ehkä ensi kerralla sitten.

Jo mennessä tuli vastaan paljon nuoria ihmisiä rinkkojen kanssa. Moni näytti olevan partiolaisia. Käsitin, että yö on kenties vietetty leirillä, ja paluu on käsillä. Hahaa, uusia esimerkkejä ihmisistä, joita marraskuu ei lannista!

Lapset ovat tottuneita luontopoluilla kävelijöitä. Tähän aikaan vuodesta Nuuksiosta löytyi paljon vettä muun muassa vuolaana virtaavien purojen muodossa. Purojen vesi jopa vaahtosi. Liian märkää ei ollut, pärjäsin itse ilman saappaita.

Naakka sai retkellä ensimmäistä kertaa käyttöönsä vanhan puhelimen - sillä ei voi soittaa kuin hätänumeroon, eikä siinä ole nettiä. Kuvia ja videoitakin voi sen sijaan ottaa. Neiti luontokuvaaja kunnostautuikin kuvaamalla melkein jokaisen kiven ja kannon.

Touhilla oli hieman vaikeampaa. Hän oli päiväunien tarpeessa, ja oli kiukkuinen suurimman osan kävelystä. Kiukkuava kolmevuotias ja pitkospuut eivät muuten ole kovin mieltä ylentävä yhdistelmä...

Matkan ajoitus sujui erinomaisesti. Alkoi hämärtyä, kun matkamme oli jo loppuvaiheessa. Kun pääsimme autolle ja saimme ovet kiinni, alkoi sataa.







PS. Toivottavasti saamme ujutettua vielä toisenkin luontopolkuretken loppuvuoteen.

PPS. Lumisena aikana voisi olla mukava käydä Nuuksiossa myös - sen sijaan jää ja liukkaus eivät epätasaisessa maastossa houkuttele.

PPPS. Touhi, jolla oli kiukku päällä suuren osan matkasta, haluaisi nyt kumminkin mennä heti uudestaan Nuuksioon ;)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys