Kotihoito vai päiväkoti?

Meidän asuinalueellamme eletään parhaillaan lapsibuumia, ja sekä päiväkodit että koulut ovat käyneet liian ahtaiksi. Asuinalue sinänsä on vanha, sitä alettiin rakentaa 40 vuotta sitten. Noin 15 vuotta sitten alue alkoi kuitenkin hiljalleen laajentua. Viiden vuoden sisällä "naapuriin" on rakentumassa uusi asuinalue.

Koulut ja päiväkodit eivät tietenkään ole laajentuneet tai lisääntyneet muutoksen tahdissa. Lisäksi pienten lasten kotihoitoa tukevia rakenteita on romutettu rakenne kerrallaan. Tämä tarkoittaa, että päiväkotiin tulee paljon ja yhä pienempiä lapsia. Pääosa Touhin päiväkodin lapsista alkaa olla 3-vuotiaita tai pienempiä.

Päiväkotien tilanahtaus ei itse asiassa ole tämän kirjoituksen aihe. otsikko on raflaava - kumpaakohan rva kannattaa ;) Pidempään blogiani seuranneet ovat tietoisia, että Naakka meni päiväkotiin vuoden ja neljän kukauden, Touhi kahden vuoden ikäisenä. 

En oikeastaan voi kirjoittaa tasapuolisesti molemmista vaihtoehdoista, koska olen kokenut kotihoitoa verrattaen vähän. Meillä pitkä kotihoitoputki ei olisi ollut mahdollistakaan, sillä toista kotona asuvaa vanhempaa, joka mahdollistaisi toisen kotona olemisen, ei ole. Toinen vanhempi on toki elämässämme, mikä ei ole sekään itsestäänselvyys.

Aloitetaan kotihoidon plussista: vanhempi voi olla pidempään lapsensa kanssa kokonaisia päiviä. Kotihoito on varmasti kiireettömämpää kuin esimerkiksi päiväkodissa oleminen aamuheräämisineen. Lisäksi, tautikierre ei varmastikaan ole yhtä ärhäkkä kotihoidossa oleville lapsille.

Kotihoidon plussaksi voitaneen myös laskea, ettei päivähoitopaikan etsimisruljanssia tarvitse käydä läpi. Se oli molempien lasten kohdalla mutkikas, sillä en kelpuuttanut hoitopaikkaa hankalan matkan päästä - ei kukaan varmaan pidemmän päälle.

Entäs päivähoidon plussat? Meillä on ollut alusta saakka todella hyvä yhteistyö päiväkodin kanssa. Hoito on ollut aina ns. henkilökohtaista, vaikka ryhmät ovat olleet isoja. Nyt ainoa päiväkotilaisemme Touhi on päässyt pieneen ryhmään, jossa opetellaan samaa vierasta kieltä, jota Naakka opislelee koulussa. Tämä ryhmä on todella pieni.

Päiväkodissa tehdään aktiviteetteja, joita en itse voisi kuvitella jaksavani toteuttaa yhtä monipuolisesti - näihin kuuluvat esimerkiksi erilaiset retket ja askartelut. Lapset ovat myös tutustuneet alueemme lapsiin eniten juuri päiväkodissa. 

Molempien miinukset? Luonteeni taitaa olla sellainen, että olen parempi äiti, mikäli minulla on omakin ura. Pidemmän päälle on ollut hyvä, että lapseni ovat olleet päivähoidossa. Muiden lasten tapaaminen kotihoidossa on suhteellisen helppoa ihan pienten kanssa, mutta isompana useimmat ovat päivähoidossa.Kotihoidossa on plussaa, mikäli kotitöiden tekeminen ja ruuanlaitto, siis kaikenlainen ylläpito ovat mieluisia. Minusta molemmat ovat ok, mutta liika on liikaa. 

Päivähoidon suurin miinus ovat mielestäni olleet tarttuvat taudit. Niitä meillä on ollut päiväkotivuosina oikein paljon. Toinen miinus on, että lasten kanssa ei pääse esimerkiksi ulkoilemaan valoisan aikaan. Joskus tuntuu, että arki perheen kanssa on syys- ja talviaikaan pelkkää yötä. 

En tällä kirjoituksellani halua provosoida perheiden valintoja suuntaan tai toiseen. Valinnat ovat jokaisen omia, ja usein kyse ei ole täysin vapaasta valinnasta, sillä kaikilla ei ole mahdollisuuksia kaikkeen. Meidän lapsilla on lisäksi sen verran pitkä ikäero, että lasten syntymät eivät ole muodostaneet rva:lle pitkää kotiputkea luonnostaan. 

Jos jokin ajatus on kokemastamme päällimmäisenä, niin se on arvostus varhaiskasvatuksen työntekijöitä kohtaan. Lastemme hoitajat ovat olleet todella osaavia ja välittäviä. He ansaitsisivat enemmän arvostusta ihan paremman palkan ja parempien työolojen muodossa.