Postcrossing, jooga ja nepsyt

Tauon jälkeen olen taas parina kuukautena laittanut postcrossing-kortteja menemään. Kun harrastaa pidempään, on hauskaa huomata tilastoista (verkkosivuilla), kuinka moneen maahan on kortteja lähettänyt tai mistä on kortteja saanut.

Jos meidän yhteenlasketut saadut ja lähetetyt kortit otetaan huomioon, olemme olleet postikortti-yhteydessä 33 maahan. Yleisimmin kortteja tulee meille Saksasta, Usasta ja Venäjältä, harvinaisia ovat olleet esimerkiksi Ukraina ja Guadeloupe, jonka sijainnin Karibialla onnistuin kartan kanssa paikallistamaan.

Koska olen profiilissani vihjannut, että meiltä löytyy Harry Potter -faneja, olemme saaneet aikamoisen kokoelman aiheeseen liittyviä kortteja. Viime viikolla tuli todella upea Hologrammikortti Australiasta, sitä on ihaillut moni meillä käynyt vieraskin.

Nyt on vuorossa enimmäkseen joulukorttien kirjoitusta, mutta ehkäpä kerkeän lähettää ennen joulua myös muutaman Postcrossing-kortinkin.

Minulla on viime aikoina ollut todella jumittunut rintaranka. Olen myös venytellyt ja jumpannut aivan häpeällisen vähän. Siihen on ollut kyllä syitä, esimerkiksi viiden viikon tautikierre perheessämme. Jopa minun poskionteloni tulivat tällä viikolla kuntoon antibiootin avulla.

Tänään minulla on pitkästä aikaa lapsivapaata, siispä ajattelin pitkästä aikaa tehdä jonkin joogaharjoituksen. Niissä on usein rintarankaa liikuttavia liikkeitä. Voisi olla hyvä tehdä jonkinlainen joogarutiini, jos vaikka joululomalla onnistuisin.

Kävelyä on tullut vaihtelevasti - välillä on harjoittelupaikassa tullut käveltyä paljon, välillä taas kävely on ollut minimissä. Pimeään on illalla hankalaa lähteä, mutta olen aina välillä onnistunut.

Naakalla meinasi tulla tällä viikolla taas ylikuormittuminen (no, kyllähän se vähän iskikin päälle), ja tuli yksi raivari ja yksi vähän huonommin mennyt koulupäivä. Onneksi pääsin jutskaamaan asiasta perhetyöntekijän kanssa heti tilanteen ollessa päällä.

Naakalle "reseptiksi" riitti lepo - paljon yksinoloa, hain kirjastosta uusia kirjoja ja välteltiin kavereitakin pari päivää. Loppuviikosta Naakan mieliala ja jaksaminen paranivat, ja hän jaksoi taas olla sosiaalisempi.

Yksi Naakan vaikeampien vaiheiden erityispiirteistä on, ettei hän saa mentyä nukkumaan. Se stressaa myös minua, koska minä taas tarvitsisin hiljaista rauhoittumisaikaa ennen nukkumaan menoa. Onneksi homma hoitui tällä kertaa iltakukkumisena muutamana iltana. Onneksi huono mielikin meni taas ohi.

PS. Postcrossing on siinäkin mielessä hauskaa, että postissa tulee aika ajoin jotakin mukavaa :)

PPS. Nyt hyvin nukutun yön jälkeen tunnen olevani ihan positiivisessa suhteessa tulevan jumppahetken kanssa :D

PPS. Naakallahan ei ole mitään virallista diagnoosia, mutta nepsy-lapsille suunnatut toimintatavat hankalissa tilanteissa auttavat kummasti!