Unirytmistä ei luisteta

Lapsillani on eri iltoina ollut vaikeuksia mennä nukkumaan. Toissailtana Touhi, 5v, ei meinannut millään mennä nukkumaan ja heräsi yöllä. Eilinen olikin sitten ollut väsynyt, joskin hyväntuulinen. Viime yönä Touhi meni oikein aikaisin nukkumaan.

Naakka taas vetkutteli nukkumaanmenon kanssa eilen illalla. Hänellä oli viivyttelyynsä oikein konkreettinen syy: joulukalenterin ensimmäisen luukun avaaminen jännitti :) Se onkin hänelle suorastaan pyhä toimitus, joten suhtauduin neiti 8-vuotiaaseeni illalla niin ymmärtävästi kuin pystyin.

Yleisesti ottaen minulla alkaa olla ymmärrys vähissä arki-iltaisin klo 20.00 jälkeen. Oma iltarauhoittumiseni vaatii aikaa, jota en nykyisessä perhetilanteessa oikein saa. Vaikeudet johtuvat siis yleensä minusta riippumattomista syistä kuten lapsistani.

Yleisesti ottaen olen oppinut läksyni: en pelleile jaksamiseni kanssa, mikäli voin itse asioihin vaikuttaa. Minä tarvitsen kahdeksan tunnin yöunet, ja siihen on pyrittävä - valvominen kostautuu aina ennemmin tai myöhemmin.

Minusta ei voi tulla koskaan esimerkiksi vuorotyöläistä - lepäämisrytmini ei yksinkertaisesti siihen taipuisi. Olen siinä mielessä hyvin yksinkertainen persoona ( :D ), että niin sanottujen perusasioiden täytyy tapahtua joka päivä (tai lähes) tietyssä järjestyksessä.

Minusta ei voi myöskään tulla iltayöstä ylitöitä tekevää henkilöä. Olen alalla, jossa periaatteessa voisi tulla tällaisia tilanteita, mutta minun täytyy ne minimoida keinolla millä hyvänsä. Joustamisen varaa ei yksinkertaisesti ole.

Miten sitten kykenen tähän? Yleisesti ottaen se, että kaikki tapahtuu aina iltaisin tietyssä järjestyksessä ja tietyllä tavalla, toimii. Olen myös kokenut, mitä valvominen tekee psyykelleni ja koko keholleni, joten en halua kokea sitä, ellei ole ihan pakko.

Tiedostan, ettei vahvuuteni ole valvomisessa. Kun pidän unirytmistäni huolta, kykenen oikein moniin asioihin, ainakin useimmiten. Valvominen taas kostautuu todella nopeasti - oikeastaan jo yksi huonosti nukuttu yö romuttaa suuren osan toimintaani.

Uskoisin, että minun säännöllisestä iltarytmistä hyötyvät lapsenikin. Meillä on ollut samanlainen iltarutiini siitä saakka, kun Naakka oli alle vuoden ikäinen. Se, miten itseohjautuvia lapset iltaisin ovat, onkin toinen asia ;) 

PS. Syön useimmiten iltapalan vasta, kun lapset ovat sängyssä tai ainakin katsovat uutisia kanssani. 

PPS. tarvitsen nukkumiseen kaksi peitettä - jos toinen alkaa hiostaa, valitsen sen kevyemmän,

PPPS. En voi nukkua kovin myöhään edes viikonloppuisin, koska niskani jumittuu tuolloin entisestään.