Varsinainen flunssasyksy ja varovaista ulkoilua

Luulisin, että on yhdellä kädellä laskettavissa ne viikot, jolloin olemme kaikki olleet terveinä samaan aikaan tänä syksynä. Naakalla alkoi tiistaina flunssa, ja minä sain sen kaksi päivää sitten. Touhi on onneksi vielä toistaiseksi terveenä.

Jotenkin tuntuu, ettei meillä (mukaan lukien minä) ole ollut kovin paljon vastustuskykyä tänä syksynä. Tai sitten flunssat ovat olleet herkkiä tarttumaan ja sitkeitä, koska välttelimme niitä erilaisten koronantorjuntatoimien varjolla niin pitkään.

Itseäni suoraan sanottuna ketuttaa olla koko ajan jossakin hengitystieinfektiossa. Tautihan ei ole vakava, mutta ärsyttävän rajoittava kumminkin. Minulla olisi nyt jaksamista ja intoa esimerkiksi lihaskuntoharjoitteluun ja lenkkeilyyn, mutta en nyt sitten kamalasti lenkkeile.

Kävimme kuitenkin lasten kanssa eilen ulkosalla. Se tuntui mukavalta vaihtelulta, tänään ajattelin kyetä samaan, vaikka vain tunnin ajaksi. Olemme pysytelleet kaukana muista ihmisistä, ja ulkoilleet pikkulasten päiväuniaikaan, jolloin meidän kulmilla on hiljaista.

Viime ajat on ollut oikeastaan aika tyhmä sää - paitsi ei niinkään lasten mielestä. Kuran ja kosteuden keskellä keksii kuitenkin monenlaisia leikkejä. Molempien mielestä lätäköt, satunnaiset jäälöydöt ja sen sellainen ovat must.

Tänäänkin ajattelin viedä lapset ulos - tällä kertaa metsään. "Markkinoin" idean sillä, että menemme etsimään sopivaa laitettavaa sekä sauvasirkkojen että gerbiilien terraarioon. Tämä tarkoittaa käytännössä keppejä, mutta pääasia, että pääsemme keräilemään.

Ulkoilu lieventää kyllä stressitasoja todella paljon. Jos sisätiloissa tuntuu ahdistavalta, suuri osa ahdistuksesta ainakin omalla kohdallani katoaa heti, kun pääsen liikkeelle. Ulkoilun jälkeen koti tuntuu vähemmän stressaavalta paikalta.

Pohdin, ulkoileeko harvempi vanhempi lasten kanssa, kun ei ole enää pakko. Aika vähän näkyi eilen ei-päiväunilasten vanhempia ulkona. En minäkään lähde joka kerta, mutta jos Touhi on mukana, on vielä lähdettävä - ja teen sen ihan tyytyväisenä.

Ulkoilua ei niin vauhdittava tekijä on pimeys. Nythän on talvipäivän seisauksen aika, joten valoisampia aikoja on taas hiljalleen odotettavissa. Toivottavasti myös lumikelejä, sillä niihin voi lähteä talvilajifunktion turvin. Ehkäpä sellaista on odotettavissa tänne eteläänkin lähiaikoina.