Korona-aika nykyvinkkelistä

Onpa jännää muistella kevättä 2020: silloin eristäydyttiin koteihin sen lisäksi, että oli eristettu muun muassa Uusimaa muusta Suomesta. Eipä silloin tullut ajatelleeksi, että tilanne olisi käynnissä vielä 2022-vuoden kynnyksellä. 

Oli kaikenlaista vessapaperihamstrauksesta yskimisen miltei kriminalisointiin. Oli myös aika, kun lapset eivät saaneet leikkiä keskenään. Etätöihin opeteltiin kollektiivisesti.

Tarkoitukseni ei ole nyt kirjoittaa korona-historiikkia. Olisin ehkä jäävikin, sillä korona ei ole sattunut edelleenkään tielleni. Katsotaan, kuinka kauan hyvää tuuria kestää. 

Joka tapauksessa, nykytilanteen tunnemme kaikki: tuleeko lisää rajoituksia? Tuleeko kolmas piikki? Kovin moni ei enää puhu koronan rokottamista liiketoiminnan muodoista - pikkujouluttomuuteen jne. alkaa enemmistö tottua.

Alkaa myös olla jo arkipäivää, ettei oikein mihinkään voi matkustaa - siis edes Tallinnan-laivalle. Tilannehan näytti hetken hyvältä - silloin pari kuukautta sitten. Olin jo itsekin pohtimassa, josko voisi mennä edes jonkinlaiselle miniristeilylle...

Sen jälkeen on taas tullut uusi variantti, maskisuosituksen tiukentaminen ja siitä huolimatta suuri määrä uusia tartuntoja. "Vapaus", jota jo hieman väläyteltiin, ei koittanutkaan. 

Rva:n elämälle nykytilanteella ei ole mullistavaa muutosta. Olen noudattanut koko ajan varovaisuutta ja käyttänyt maskia julkisissa tiloissa. Lapset ovat koulussa ja päiväkodissa tiettyjen säännöstöjen "alaisina" ja toisen rokotuksen sain jo syyskuussa. Työharjoittelu on tapahtunut työpaikalla.

Lapseni ovat niin tottuneita korona-arkeen, etteivät varmaankaan kohta muista toisenlaista olleenkaan. Ainoastaan silloin, kun puhutaan aktiviteeteista, se kirpaisee. Molemmat kaipaavat uimahalliin. Naakalle se olisi erityisen hyvä juttu juuri saavutetun uimataidon takia. Vesi on hänelle myös todella paljon mielihyvää tuottava elementti. Nykytilanteessa emme mene kuitenkaan uimaan.

Olemme onnekkaita, kun olemme päässeet tapaamaan lasten isovanhempia enemmän kuin aikaisemmin. Se on tuonut elämään normaaliuden tunnetta. 

Kuka tietää, miten tilanne tulevaisuudessa jatkuu. Ainakin nyt tuntuu siltä, että sellainen normaali, millaisena sen aiemmin tunsimme, ei koita vielä pitkään aikaan. Toivottavasti tilanne kuitenkin rauhoittuu tai siirtyy edes tavalla tai toisella stabiiliin tilaan. 

Lasteni takia toivoisin, että heidän lapsuuteensa vielä kuuluisi sellaisiakin aikoja, jolloin ei tarvitsisi olla erityisen tarkkana, ettei vain tule esimerkiksi koronaa. Vaikka vastuu on aikuisilla, on asia varmasti mielessä myös lapsilla - tavalla tai toisella se on kuormittava, eikä sellaisen taakan vaikutuksia heihin ole vielä tutkittu.