Uusi pelikonsoli

Joulupukki toi meille tänä jouluna Nintendo Switchin. Laite kerettiin viritellä eilen paikoilleen, ja lapset sekä myös rva saivat omat pelaajaprofiilit. Tästä innostuin pohtimaan omaa pelaajaprofiiliani hieman laajemmin.

Meille, siis lapsuudenperheeseeni, tuli Commodore 64, kun olin kolmasluokkalainen. Muistan vielä useita pelejä sekä niiden äänimaailman. Peliä pelattiin muuten pitkään mustavalkoisella telkkarilla, joten oikeat värit selvisivät minulle vasta myöhemmin.

Samana vuonna meille tuli Nintendo. Se oli alkuperäinen 8-bittinen Nes, jota pelattiin monta vuotta. Varsinkin alkuvaiheen pelit olivat sellaisia, ettei niitä voinut tallentaa. Näitä, kuten edellisen laitteenkaan pelejä, ei todellakaan jaksanut pelata tuntikausia.

Ensimmäinen tietokone meille tuli muistaakseni, kun olin kasiluokkalainen. Ysiluokalla siihen hankittiin internet. Sillä koneella pelatuista peleistä parhaiten on jäänyt mieleeni Rayman. Meille tuli vielä Super Nintendo, kun olin lukiossa. Opiskeluvuosiksi pelaaminen oikeastaan loppui.

Myöhemmin meille tuli Nintendo Wii ja sen jälkeen Wiiu. Sitten tuli taas pitkä tauko konsoleihin ja muuhunkin pelaamiseen, koska meillä oli pieniä lapsia.

Olen kuitenkin aina tykännyt pelata ainakin jonkin verran. Jos pitää valita, tykkään eniten tasohyppely- ja strategiapeleistä. Tykkään mielummin söpöistä pelihahmoista ja -maailmoista kuin mistään verisestä. Mariopelit ovat ehkäpä se lähtökohta, josta tsekkailen kaikkea muuta.

Pelaisin varmaankin enemmänkin, mikäli minulla olisi aikaa. En myöskään heti käytä ylimääräisiä varoja pelaamiseen. Tosin luulen, että joudun asiaan panostamaan tulevaisuudessa enemmän, nimittäin lasteni peliasioihin ;) 

Nintendo on varmaankin se konsoli, joka säilyy suosikkina. Sen perinteiset pelisarjat, kuten Mariot, Donkey Kongit, Zeldat jne. säilyvät varmaankin ykkösinä. Toisaalta, on kivaa vähän tutkailla ja kokeilla muutakin. 

Naakka taitaa tällä hetkellä pelata eniten Robloxia ja Touhi Minecraftia. Molempien pelaamista täytyy rajoittaa, mutta ehkäpä Naakan on hieman helpompi irtautua pelien maailmasta kuin Touhin. 

Minä en osaa pitää pelaamista yksinomaan negatiivisena asiana, koska tykkään pelata itsekin. Nintendo Switch on ollut minunkin toiveeni jo pidemmän aikaa, mutta vasta nyt uskalsin irroittaa varoja sen hankkimiseen. 

Meillä on tällä hetkellä ainoastaan yksi peli, Super Mario Odyssey. Olen päässyt pelaamisessa hädintuskin alkuun, joten siitä ei voi sanoa vielä paljon muuta kuin että se vaikuttaa varsin mukavalta ja monipuoliselta peliltä. 

PS. Ori and the Blind Forest voisi olla sellainen peli, jonka hankimme seuraavaksi. Se vaikuttaa grafiikaltaan hyvin upealta ja muutenkin kiinnostavalta.

PPS. Oma jaksamiseni videopelien parissa ei muuten ole kovin pitkä - puoli tuntia on jo pitkä aika pelata. 

PPPS. Katsotaan, innostuuko kumpikaan lapsistani pelaamaan Mariota niin pitkälle, että pääsee pelin läpi. En muuten ole itse päässyt moniakaan pelejä läpi...melko pitkälle kuitenkin.