Aikuinen nainen - omat kiinnostuksenkohteet

Päässäni pyörii tällä hetkellä enemmän asioita kuin olisi tarpeen. Opiskelu vaatii paljon, ympärilläni tapahtuu ja lisäksi Euroopan tilanteeseen liittyvä uutisvirta ei lopu. Huomaan, että käyn koko ajan hieman ylikierroksilla. 

Olen lisäksi luonteeltanikin kova stressaantumaan kaikesta mahdollisesta. Kuitenkin, tietynlainen nollaus oikeastaan joka päivä on tarpeen. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty.

Koska elämä on tutkimusmatka itseen osana ympäröivää yhteiskuntaa :) , olen pyrkinyt pohtimaan, millaisten aihealueiden parissa askaroiminen tuottaa minulle onnellisuutta (toivon mukaan muillekin). 

Olen huomannut olevani kotonani minulle mielenkiintoisten aiheiden parissa. Olen jo blogissani kertonut ehkä liian moneen kertaan esimerkiksi harrastuksistani, mutta en ehkä muista mielenkiintoni kohteista. 

Olen nimittäin kiinnostunut erilaisista kulttuureista, uskonnoista ja vähemmistöistä sekä niiden oikeuksista. Minusta on mielenkiintoista lukea ja esimerkiksi katsella dokumentteja kyseiseistä aiheista. 

Oma ammattialani liippaa läheltä kiinnostukseni kohteita, mutta ei ole ihan suoraan mitään niistä. Ehkä tämä on hyväkin - puhuessa mielenkiinnon kohteista ei aina tarvitse tunnustaa kaikkia realiteetteja kuten työelämässä...toki sielläkin ripaus ideologiaa on varmasti eduksi.

Asuinalueeni vuoksi elän ehkä tietynlaisessa kuplassa: näen lähes päivittäin esimerkiksi ihmisiä, jotka eivät ole asuneet aina Suomessa. Näen myös ihmisiä, jotka kuuluvat johonkin Suomessa vanhaan vähemmistöön, ja ihmisiä, joiden perheen muodostavat esimerkiksi samaa sukupuolta olevat vanhemmat lapsineen.

Unohdan välillä, että tällainen tilanne ei ole suomalaisittain ihan keskimääräinen - väestörakenne on suurimmassa osassa maata vähän toisenlainen.

Selviä ongelmia kiinnostuksenkohteissani on, että väärässä seurassa tulee leimatuksi esimerkiksi suvakiksi tai saada kehotuksen lukea enemmän Raamattua (sinänsä ei huono kehotus, Raamattu on mielenkiintoinen kuten monien muidenkin uskontojen tärkeät kirjat).

Aikuisuudessa on kuitenkin mukavaa, että saa ainakin jossakin määrin rajata kiinnostuksenkohteensa ja esimerkiksi asuinpaikkansa sekä juttuseuransa. Erilaisten ihmisten sietokyky on kuitenkin plussaa.

Tarkemmin ajateltuna olin jo pienenä lapsena tällainen. Luin lehdistä juurikin näiden aihepiirien juttuja (nettiä ei ollut) ja asiat kiinnostivat minua siinä mittakaavassa kuin ne lapsentasoisesti ymmärsin. En ole oikeastaan muuttunut.

Pienenä koontina aloitukseeni - itseä kiinnostavista puheenaiheista puhuminen toisen kiinnostuksenkohteiltaan samanlaisen henkilön kanssa on mitä mainioin nollauskeino arjen stressin keskellä. Se vaikeutui/menetettiin hetkeksi pandemian keskellä, mutta onneksi nyt voi taas puhua.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys