sunnuntai 6. maaliskuuta 2022

Maailman tilanne, eri kulttuurit ja sen sellainen

Suhteellisen aktiivisena blogikirjoittajana olisi kutkuttavaa kirjoittaa maailman tilanteesta. Korona-aikaa kommentoin viimeisten parin vuoden aikana monta kertaa. Tätä nykyistä maailmantilannettakin kommentoin varmaan vielä, mutta en nyt varmaan ihan heti.

Olen havainnut, että vaikka seuraisin 24/7 maailman tapahtumia kaikilta uutiskanavilta, asiat eivät muuttuisi sen paremmiksi. Lisäksi, minulla on taloudessani 8- ja 5-vuotiaat, joiden kanssa arjen on kuljettava kuten ennenkin. 

Älkää käsittäkö väärin - olen aina ollut todella kiinnostunut maailman tapahtumista. Puoluepolitiikka vänkäämisineen on ehkä ainut, johon en ole päässyt kunnolla sisälle. Sen sijaan ulkomaanpolitiikka kiinnostaa.

Uutisvirta on kuitenkin ollut ensin pandemian ja sitten tämän uuden tilanteen (ei se nyt uusi ole sekään, mutta avoin sodankäynti on) kanssa on ollut viime vuodet niin hektistä, että on ollut pakko ottaa hieman etäisyyttä. 

Kun sota syttyi, kysyivät lapset, onko se isompi valtio nyt todella paha. Vastasin, että tavallisten ihmisten käsissä on todella vähän vaikutusvaltaa asioihin - isot pomot päättävät. Me esimerkiksi kohtelemme tuosta isosta maasta lähtöisin olevia tuttavia hyvin kuten ennenkin (tätäkin lapset pohtivat). 

Meillä on ollut etuoikeus asua varsin monikulttuurisella alueella. Tämä on muuten täysi vastakohta lapsuuteni tilanteeseen - homogeenisempaa kulttuurialuetta kuin lähtöpaikkakuntani olisi jo jopa vaikeaa löytää :D Sen sijaan lapseni ovat kasvaneet ympäristössä, jossa ulkonäkö- tai vaikkapa kieliasiat eivät ole juttu eikä mikään.

Sitä mahdollisuutta, että meillekin tulisi sota, eivät lapset ole vielä hoksanneet pelätä. Oikeastaan kumpikaan ei ole maininnut asiasta mitään. Siispä emme ole puhuneet siitä ollenkaan. 

Meillä katsotaan kuitenkin perheessä joka ilta iltauutiset. Jos ne herättävät kysymyksiä, siinä kohtaa on myös helppo selittää asioita. Yleensä Touhi melkein nukahtaa jo uutisten kohdalla, vaikka sinänsä tykkää niitä katsoa. 

Uutisten katsominen on perinne omasta lapsuudestani. Myös vääntö siitä, että niiden aikana pitää olla hiljaa, herättää muistikuvia omasta lapsuudesta ;) Iltauutiset ovat myös hyvänmittainen osio, jolloin aikuiset saavat tyydyttää uutisnälkänsä. 

Olen myös jo kääntänyt katseeni ensi kesään ja mahdolliseen asuntoautomatkaan. Loppuvuodesta mietin, salliiko pandemiatilanne vieläkään matkustaa etelän suuntaan. Nyt täytynee pohtia, mikähän se maailmanpoliittinen tilanne mahtaa olla ensi kesänä, huh! 

PS. Tätä postausta kuvatkoon viimekesäinen otos Jäämeren rannalta. Siellä oli mahdottoman kaunista - kuin  hiekkaranta jossakin etelässä. Ainoa erotus toki oli, että vesi oli muutaman asteen plussan puolella, hrr!

PPS. Minä en ole ottanut ratkaisuksi "meillä ei katsota uutisia" - konstia. Lapseni hermostuisivat enemmän, jos näin tehtäisiin, koska uutisten katsominen on perheen tapa. He käytännössä sanoisivat, että nyt pitää varmasti huolestua, koska aikuisilla on jotakin salailtavaa. Sen sijaan uutisia ei plarata läpi jatkuvasti pitkin päivää.

PPPS. Uutishetki illalla ei toki onnistunut vielä pari vuotta sitten. Nyt se onnistuu jo ihan hyvin :) 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Monia etuja, kun osaa vain hakea

Moni asia menee huonompaan suuntaan ...ei onneksi kaikki mahdollinen. Aloitan piakkoin terapiassa käymisen. Vanha tuttuni ahdistuneisuushäir...