Lukemistossa nyt

Vuokranantajani tarjosi erästä äänikirjapalvelua niin, että kirjoja voi kuunnella yhteensä 20 tuntia. Siihen mahtuu juurikin yksi romaani. Otin Satu Rämön Hildurin. Olen kuunnellut vasta noin tunnin verran, mutta mielenkiintoiselta vaikuttaa.

Kuunteleminen on minulle  vasta toissijainen kirjan nauttimisen muoto. Lukeminen onkin sitten intohimo. Silti on mukavaa kuunnella aina joskus joku kirja. Kuuntelemiseen on annettu aikaa kaksi kuukautta, joten kerkeän luultavasti. 

Koska puutarhakausi on alkamassa, äänikirja tulee tarpeeseen - palstalla äänikirjan kuuntelu on mukavaa. Kotona siihen ei tuppaa olemaan mahdollisuuksia, joten ainoa toinen mahdollisuus ovat työmatkat - niitä ei tosin kesällä ole.

Kirjaston ilmaishyllystä löysin puolestaan Valkoinen Masai - kirjan. Muistan aikanaan nähneeni elokuvan, joka oli hyvä, vaikkakin joissakin kohdissa inhorealistinen. Olen lukenut kirjasta jo melkein 100 sivua, hyvältä vaikuttaa.

Tykkään lukea useampaa kirjaa samanaikaisesti. Nyt on menossa myös kirja, jonka olen lukenut kauan sitten, Pirjo Tuomisen Suuren joen maa. Se on trilogian ensimmäinen osa, ja olen jo kerennyt unohtaa, millainen tarina oli.

Olen myös viime aikoina pystynyt aika hyvin keskittymään lukemiseen. Välistä puhelin meinaa viedä mielenkiinnon, pitää aina päättää alkaa lukea. 

Lapsillani on ilokseni kummallakin kirja kesken. Molemmat lainasivat lähisukulaiselta oman Tove Janssonin (muumikirjat) teoksen, myös Touhi on jo omassa kirjassaan pitkällä. Touhin lukutaito riittää jo todella hyvin.

Ajoittain lapseni lukevat "automaattisesti", ajoittain heitä pitää vähän patistella. Ongelma on vähän sama kuin minullakin - ruutu. Minä pystyn aikuisena kontrolloimaan itseäni heitä paremmin, heillä itsesäätely ei ole vielä kehittynyt.

Ennen kuin tämä itsesäätely kehittyy, on vanhempien/huoltajien tehtävä muistutella lukemisesta. 

Hyvää lukuviikkoa!