Asiallinen hoito laihtumisen epäreiluna sivuvaikutuksena

 Muutaman viikon takaisen vaa`alla käynnin perusteella olen nyt 12 kiloa kevyempi kuin viime elokuussa. Se on eri näkövinkkeleistä katsottuna aika paljon! Itse en ehkä oikein hahmota asiaa - sen näkee helpoiten siitä, että vaatekoko on pienentynyt. Yläkropan kohdalla voi puhua vaatteesta riippuen kahdesta vaatekoosta, alakropan kohdalla yhdestä.

Kovin suurta tavoitetta minulla ei enää ole painon pudottamiseen. Ehkä muutama kilo, jos onnistuu. Sitten olisin painoindeksin mukaan normaalipainoinen. Toki sekään ei kerro läheskään kaikkea. 

Olen toteuttanut painonpudotuksen (tai oikeastaan elämäntapamuutosta) noudattamalla erästä vähähiilihydraattista ruokavaliota noin 80-prosenttisesti. Tämä siksi, ettei luonteeni taivu pilkuntarkkaan noudattamiseen.

Ehkä vain kuvittelen, mutta vuosia astman hoito on ollut todella hankalaa. Kerran, kun pyysin apua astman pahenemisvaiheeseen, minulla sanottiin, että ehkä minulla on vain huono kunto. Toisen kerran ei tehty mitään, koska on hyvä "odotella". Ensimmäinen kerta johti lopulta vahvempiin astmalääkkeisiin, toinen kerta päivystykseen + vahvempiin lääkkeisiin.

Kun astma tänä keväänä paheni, sain todella asiallisen kohtelun, huomautuksen, että tehostettu lääkitys olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin ja ohjeen käydä säännöllisessä astmakontrollissa työterveydessä kerran vuodessa. 

En voi olla ajattelematta, että kaksi edellistä kertaa minut kuitattiin lihavana, keski-ikäisenä naishenkilönä, joka vain valittaa...näin vähän karrikoidusti. Astman pahenemisvaihe tuli jokaisella kolmella kerralla yhtä ärhäkkänä kohteensa painosta riippumatta.

Uskon myös, että hormonihoidon aloittaminen vaihdevuosioireisiin on ollut yksi tekijä, joka on mahdollistanut painonpudotuksen. Muutama vuosi sitten nivelkivut olkapäissä olivat niin voimakkaat, etten olisi jaksanut kokkailla extraruokia itselleni.

Nykyään nukkuminen onnistuu varsin hyvin, kiitos estrogeenin ja tämänkeväisen annostuksen lisäyksen. Tässä välillä nivelkivut pahenivat ja nukkuminen huonontui. Nyt jaksan taas paremmin ja kärsin vähemmän kivuista.

Ylipaino on ongelma, sitä en kiellä. Toivoisin kuitenkin, että vastaanotoilla osattaisiin havaita ne terveysongelmat, jotka johtuvat muusta kuin ylipainosta. Esimerkiksi astma on vaarallinen sairaus, jos siihen ei saa asianmukaista hoitoa.

Olen myös pohtinut yleisiä ravintosuosituksia. On kyllä sanottava, etten olisi onnistunut painonpudotuksessa niiden avulla - liikaa leipää ja sen sellaista. Tulin ajatelleeksi, että kuinka paljon yleisissä ravintosuosituksissa on mietitty esimerkiksi hormonien vaikutusta? Onkohan ravintosuositukset tehty miehille?

En väitä, etteikö painonpudotus ole ollut työläs - se on vaatinut keittiöhommia. Se on vaatinut muutosta ajattelussa. On ollut pakko sanoa itselleen, että viikossa pitää olla noin viisi päivää, jolloin noudatan ruokavaliota. 

Eräs asia, jota pitää tulevaisuudessa käsitellä on, miten ikävästi olen puhunut itselleni. Olen syyllistänyt itseäni, kun paino on noussut tai en ole saanut sitä laskemaan. Olen pitänyt itseäni laiskana. On ollut kurjaa katsoa peiliin tai vaikkapa valokuvia. En ole kohdistanut tällaisia tunteita muihin ylipainoisiin, vain itseeni. Itseni kohtelu ei ole ollut millään muotoa arvojeni mukaista, mutta sitä on tapahtunut. En halua sellaista enää itselleni.