Elämä nyt

Niskavammani ja minä elämme pienessä kaupunkiasunnossa puolisoni ja eläinlauman kanssa. Perheyksikkömme elää tällä hetkellä varsin sosiaalista ja vaihtelevaa elämää. Minulla on monenlaisia kiinnostuksenkohteita. Whiplash lopetti monta harrastusta ja pitää minua toistaiseksi työelämän ulkopuolella, mutta tilalle on jo kerennyt tulla monenlaista muuta - sellaista, johon voimat riittävät.

En mieti whiplashia joka hetki. Kun oireet häiritsevät vähän, yritän elää kuten muutkin. Kun oireita on enemmän, ne määräävät tahtini. Oireisto ja sen voimakkuus vaihtelevat lähes päivittäin, mikä tekee elämästä varsin yllätyksellistä.

Mahdollisuuksien mukaan ja pienissä jaksoissa teen varsin paljon. Laadin listoja, joista toteutan kohtia järjestyksessä, johon kykenen. Jos lähden kaupungille asioille, mietin mielessäni välttämättömimmät tekemiset ja aloitan niistä. Usein vointi huononee jo tässä vaiheessa ja silloin on pakko palata kotiin ja lepuuttaa niskaa.

Olen tehnyt  selväksi, etten voi vedenpitävästi luvata etukäteen paljon mitään, vaan kuntoni määrää tekemiseni. Olen myös kertonut ongelmistani varsin avoimesti. Olen valinnut tämän tien, koska koen sen itselleni helpoimmaksi. Toisin kuin voisi luulla, on sosiaalinen elämämme oikeastaan laajentunut viime vuosina eikä päinvastoin. Minä en pääse liikkumaan aina kun haluan, mutta ihmiset tietävät, että meille voi melkein aina tulla.

Päivitys, lokakuu 2013

Toukokuussa elämäämme sulostuttamaan syntyi pieni tyttövauva. Elämä muuttui monella tapaa, tai voisi sanoa että melkein kaikki muuttui. Ensimmäiset kolme kuukautta treeni ja kaikki muu mahdollinen oli elämässäni taka-alalla, kun aika ja energia kuluivat uuden perheenjäsenen hoivaamiseen.

Whiplash ja pieni vauva ovat meidän kohdallamme ihan toimiva yhdistelmä - toki olisi paljon helpompaa hoitaa vauvaa ilman oireita, mutta meneehän se näinkin. Ainoastaan muutaman kerran on tullut huimauksen kanssa epätoivoinen olo, kun on ollut pieni huolehdittavana - onneksi pahimmat oirepäivät ovat vähentyneet, ja meillä on apujoukkoja, mikäli tilanne menee todella hankalaksi.

Olen viimein alkanut löytää päivittäin hiukkasen aikaa ja energiaa myös treenille. Tällä hetkellä panostan rintarangan liikkuvuuden lisäämiseen - se vaikuttaa niskaoireyhtymän kohdalla todella moneen asiaan. Toivottavasti harjoittelu auttaa vähäsen kerrallaan.

Henkinen puoli ja pitkäaikaissairaus ovat toinen "treenikohteeni". Se, että ei kykene moneen asiaan, vaikuttaa itsetuntoon ja sitä kautta jaksamineen. Näitä asioita on työstettävä melkein päivittäin. Opettelen joka päivä olemaan vaatimatta itseltäni liikaa (ja samalla kuitenkin vaatimaan sen verran, että tärkeät asiat menevät eteenpäin).



Päivitys, elokuu 2016

Paljon on muuttunut sitten edellisen päivityksen. Nyt perheeseen kuuluvat rva, puoliso, esikoistytär 3v. ja kuopuspoika 1 kk.  Akvaariokin meillä on olohuoneen nurkassa. Rva kuntouttaa niskaa kotiharjoituksin ja hieronnassa käyden, fysioterapiakäyntejä on harvakseltaan.

Nyt aika kuluu pikkulapsiperheenä. Kuntoutuksen suhteen on tullut monenlaisia oivalluksia, kuten rintarangan liikkeen tärkeys, ryhti istuessa ja ergonomiset asennot eri tilanteissa. Piikkimatto, joogapalikat ja selätin ovat hyviä kotitreenivälineitä.

Työelämän käynnistäminen on sujunut askeleittain. Rva on ollut välillä työllistettynä, tuntitöissä sekä työskennellyt freelancerina, kaikki osapäiväisesti. Puoliso on ollut kokopäivätöissä, joten hieman suurempi osa lastenhoidosta on ollut rva:n vastuulla.

Niskaset ovat kolmessa vuodessa kotiutuneet hyvin nykyiseen asuinpaikkaansa. Täällä elämä "liikkuu" kodin, leikkipuiston, päiväkodin, lähikaupan, kirjaston ja apteekin väliä. Säännöllisesti Niskaset pyrkivät kuitenkin tekemään muutakin - se voi olla ravintolakäynti, näyttely tai jokin nähtävyys lähistöllä.

Rva on kiinnostunut maailman menosta, akvaarion hoidosta, ystävistä, kirjoista, kirjoittamisesta ja lehdistä sekä vastaan tulevista uusista ilmiöistä.

Kahden aikakauden opiskelija

Suuri tavoitteeni oman tulevaisuuteni suhteen on tällä hetkellä "loppukoulutuksen" hankkiminen ammattiin, jossa toivon voivani työ...