Rouva Niskanen

Voi jessus, kun on ollut vetämätön olo ...rva:lla se johtuu aktiivisesta elämänvaiheesta, unenpuutteesta ja sen sellaisesta. Touhi-pieni alkoi taas niiskuttaa eilen, ja kunnon flunssa alkoi yöllä. Tänään poika on ollut varsin räkäinen, mutta onneksi kuumetta ei ole. Silti, on hetkiä, jotka haluaisin tallettaa pysyvästi muistiini: Viime yö oli Touhin heräilyn vuoksi aika pätkittäinen. Nousin laittamaan tuttia viitisen kertaa. Jossakin vaiheessa Naakka kömpi viereeni. Hän nukkui minuun nähden poikittain, päälaki kylkeäni vasten. Hän on vielä niin pieni. Vaikka oma uni jäi vähemmälle, en voinut olla hymyilemättä: toinen nukkuu kuin pieni sfinksi (kyllä, Naakalla on tällä hetkellä hieman sfinksimäinen hiusmalli sekä hymy nukkuessaan :D ) Toinen taas tarvitsee tulppaa rauhoittuakseen...voi että, kun tutti on hyvä keksintö! Koska rva ei ehkä jaksa tänään kirjoittaa yön lisäksi koko päivästä, lienee parasta siirtyä muihin aiheisiin. Rva tykkää vouhottaa milloin mistäkin, mutta pidempään...

On päästy tiistaihin , ja taas on rva kotosalla. Laiva saapui takaisin satamaan eilen puolen päivän jälkeen. Pienestä matkailusta rva:lle jäi pohdinta: Miksi en lähtenyt jo aiemmin? Niin, onneksi sentään lähdin nyt enkä kymmenen vuoden päästä. Jännitin etukäteen yksin matkustamista - siis laivaristeilyllä. Yleensähän sinne lähdetään jonkun porukan tai vähintäänkin kaverin kanssa. Rva lähti yksin, tosin tapasi määränpäässä ystävänsä, ja vietti päivän hänen kanssaan. Kaikki sujui kuitenkin mutkattomasti. Oi, mikä autuus oli oma hytti ja kaksi yötä ilman 1- tai 5-vuotiaan aiheuttamia keskeytyksiä uneen... Hauskinta taisi olla syöminen ja ihmisten tarkkailu. Hieman ärsytti, kun minulle osoitettiin buffetista paikka, josta näin ulos, mutta en ravintolasaliin. Muina ruokailuhetkinä sain sentään itse valittua paikkani. Laivalla oli isoja ryhmiä japanilaisturisteja, jotka kulkivat isona joukkona oppaan johtamina. Laivalla oli myös lapsiperheitä, ja tuntui vähän hassulta, kun en itse s...

Niin , se niska on viime aikoina kiukutellut! Koska lähden lauantaina reissuun, varasin hieronnan huomiselle. Toivottavasti se auttaa taas jaksamaan, ettei mene matka pilalle niskavaivan takia. Kipu on keskittynyt juurikin koko niskan alueelle kallonpohjasta alaspäin. Tukossa on, se on sanomattakin selvää. Huomaan olevani kiukkuisempi kuin tavallisesti, kuin olisi piikki lihassa ihan sananmukaisesti! Pari päivää söin särkylääkkeitä, ja se tuntui tasaavan kipua hieman. Valitettavasti vaiva alkoi, kun olin toissa viikonloppuna kävelyllä tavallista enemmän. Niska otti nokkiinsa, kun tein yhtäkkiä lenkkejä enemmän kuin tavallisesti. Harmi...olisi ollut hauskaa lenkkeillä ilman jälkiseurauksia. Minulla on niskan temppuillessa henkisesti epäonnistunut fiilis, vaikka tiedän, että se on typerää. Vaivani on vuosien aikana osoittautunut monimutkaisemmaksi kuin sellainen vaiva, joka menee ohi, kun työstää asiaa reippaasti. Tosiasia on kuitenkin, että tunnen itseni henkisesti paremmaksi i...

Loppuviikko & Viikonloppu olivat yhtä hulinaa Niskasilla! Torstaina vietettiin Naakan päiväkodin kevätriehaa (tästä kirjoitinkin jo). Perjantaista sunnuntaihin ilahdutimme Naakan isovanhempia läsnäolollamme, eli vietimme viikonlopun maaseudulla. Tämä postaus on oikein kuvapainotteinen, ja minulla on myös niskaan & kuntoutuksen liittyvää asiaa. Päätin siirtää niska-asian kokonaan seuraavan postaukseen, ettei yhdestä tekstistä tule kilometrin mittaista: Ensimmäisessä kuvassa nappasin otoksen jälkeläisistäni päiväkodin juhlan jälkeen, ja sain pitää kiirettä - ovat niin kovia mennä viuhtomaan. Meidän pienessä kaupunginosasamme on useita kuvatun kaltaisia shakkiruutuja. Niissä on kuulemma vielä 1980-luvulla ollut nappulatkin, eli pelaaminen on ollut mahdollista. Tuntuu välillä, että siinä missä 35 vuotta sitten luotiin tämä eräskin viihtyisä kaupunginosa, on siitä monessa paikassa jäljellä vain kuori. Nuo puuaidat/katokset ovat ihania, mutta luulen, ettei niitä pidetä kunno...

Kun juuri pääsin sanomasta , että niskajutut ovat helpottuneet, niin tällä viikolla kipuja on ollut särkylääkekuuriksi asti. Yleensä pärjään ilman, mutta nyt on kyllä ollut hankalaa. Täytyy toivoa, että kohta vähän helpottaisi. Jatkuva kipu on pirullinen seuralainen. Omalla kohdallani olen huomannut, että se väsyttää ja turruttaa. Ajatus muuttuu jotenkin jähmeäksi, kun olo on jatkuvasti kurja. Mikään suoranainen harjoitus ei ole tähän mennessä auttanut, mutta jatkan kokeilemista. Eilen meillä oli Naakkasen päiväkodin kevätrieha. Se tarkoitti kai tänä vuonna samaa kuin kevätjuhla, tai sitten ei. Rva on sen verran vanhoillinen, että nauttii perinteisestä kevätjuhlasta, jossa lapsiryhmä kerrallaan esiintyy. Nyt "viralliseen" osuuteen kuului pari yhteislaulua (kivoja kyllä), mutta se siitä. Silti, rva:ta aktiivisemmat vanhemmat olivat järjestäneet vaikka mitä, ja meidän lapsille parasta taisivat olla nakki- ja ongintapiste :D Kuluneella viikolla olen toipunut Naakan synt...

Rva on asunut nyt kaupungissa kuusitoista vuotta. Kahdeksantoista, mikäli ensimmäiset pienessä kaupungissa vietetyt kaksi elinvuotta lasketaan. Itse asiassa 21 vuotta, mikäli lukioaika viikot pikkukaupungissa asuen lasketaan mukaan. Kaupunkiin, mielellään vähän isompaan kaupunkiin muutto on ollut rva:n suunnitelmissa yläasteikäisestä alkaen. Luulen, että siihen on vaikuttanut eniten koulukiusaaminen. Taisin 14-vuotiaana ajatella ihan käytännöllisesti, että omat lapseni hankin niin isoon kaupunkiin, että he voivat vaihtaa tarvittaessa koulua, mikäli heitä kiusataan, ja sitä ei saada loppumaan. Rva:n muutot ovat oikeastaan sujuneet kokolailla suunnitellussa järjestyksessä, vaikka siirtymiä ison kaupungin sisällä on määritellyt ennemminkin sattuma kuin johdonmukaisuus. Täällä pääkaupunkiseudulla olen asunut kolmessa eri osoitteessa (viidessä, mikäli lasketaan kesämuutot opiskeluaikana). Rva:n ajatus lasten kasvattamisesta kaupungissa ei ole ainakaan toistaiseksi muuttunut. Minua hu...

Rva:lla on ollut tänään kertakaikkinen vapaapäivä. Se tulikin todella tarpeeseen, viimeinen kaksiviikkoinen putki on ollut poikkeuksellisen aktiivinen (suoraan sanottuna tosi työläs). Rva:lla alkoi loppua kohden olla kaikenlaisia stressioireita. Siksipä en ole asettanut itselleni mitään erityisiä tavoitteita. Sain päivällä päähänpiston kaupungille lähtemisestä. Hyppäsin siis ratikkaan, ja suuntasin vaatekauppoihin. Minulla on ollut mielessäni pieni lista omista vaatteistani, siis niistä, jotka puuttuvat. Minua onnisti, sillä löysin listan jokaisen vaatteen: tummavärisen hupparin, siis vetoketjullisen. Sellainen on oikein hyödyllinen, no missäpä muualla kuin leikkikentällä. Samasta kaupasta löytyi viisi paria lyhytvartisia sukkia kesäkäyttöä varten. Minulla on muutama pari jäljellä edelliskesästä, mutta vaihtosukkia on hyvä olla. Tosi kiva löytö olivat mustat kangashousut, joissa on kuminauhavyötärö. Housut jättävät nilkat paljaiksi, ovatkos ne nyt sitten se muotijuttu ;) :D Ennen...