Lypsylle!
Imetys ja maidontuotanto yleensäkin on pikkulapsen äidille väliaikainen, mielenkiintoinen vaihe. Entisaikoina (ja joissakin syntyvyydensäätelyä vastustavissa yhteisöissä) se aika, kun maitoa tulee, on ollut pidempi.
Minulta on alkanut tulla maitoa tai sen esiastetta molemmissa raskauksissa kolmisen kuukautta ennen kuin vauva syntyy. Ensimmäisessä raskaudessa kudokset menivät tässä yhteydessä rikki, ja se mitä tuli, oli suurimmaksi osaksi verta, myös syntymän jälkeen (tästäkään ei kukaan varoittanut etukäteen). Toisessa raskaudessa verisyys oli onneksi vähäisempää.
Esikoisen kanssa yritin imetystä viikkoja, mutta lapsi ei kiinnostunut rinnasta missään vaiheessa. Jatkoin lypsämistä ja stressasin, kun maidontulo ehtyi ja loppui kokonaan alle kolmessa kuukaudessa.
Toinen lapseni kiinostui imemisestä paljon enemmän, imetys sujui ihan hyvin. Hän sai sairaalassa tippuneen painon takia lisämaitoa koko ajan, joten imetys oli osaimetystä. Kun poika täytti 2 kk, hän ei enää halunnut rintaa. Yritin monenlaisia konsteja, parissa viikossa annoin periksi.
Ajattelin, että kyllä se maidontulo loppuu. Jatkoin kuitenkin lypsämistä. Käsipelillä, sillä pumput eivät oikein ole toimineet minulla. Yllätyksekseni maitoa tulikin, ja tulee yhä, aika tarkalleen 3,5 dl päivässä.
Olen jatkanut lypsämistä kolme kertaa päivässä, koska minusta on mukavaa, että lapsi saa jonkin verran myös äidinmaitoa. Pakosta ei ole kyse, sillä esikoinen pärjäsi oikein hyvin ilmankin, ja on terve 3-vuotias.
Lypsän aamulla, iltapäivällä ja illalla. Yöllä lypsäminen olisi tässä jaksamistilanteessa mielestäni hullun hommaa. Maidontulo on tasaantunut, ja tuotan aina lähes saman määrän.
Milloin olen ajatellut lopettaa? No, jos maidontulo ei ole ehtynyt itsestään Napen 1-vuotissynttäreihin, lopetan silloin. Sen jälkeenhän lapselle voi jo antaa ihan tavallista lehmänmaitoa, joten mitään tarvetta lypsymaidolle ei ole.
Mitä jos imettäisin? No, enpä tiedä. Saattaisin ihan hyvin imettää yli vuoden ikäistä, mikäli se sujuisi hyvin. Ei kai se vuoden ikä mikään maaginen takaraja ole.
Päätin tehdä tämän pienen kirjoituksen lypsämis-aiheesta, sillä en ole juurikaan nähnyt aiheesta kirjoitettavan, ainakaan siinä tapauksessa, kun lypsäminen on "päätoimista", eikä imetyksen sivutoimi.
Kai tässä on tunne-elementtikin mukana - ei tätä muuten viitsisi tehdä. Rintani ovat jatkuvasti mustelmilla ja naarmuilla, sen verran lypsäminen niiden ihoa kuluttaa. On kuitenkin mukava tunne, kun sitä maitoa päivittäin tulee - jotakin alkukantaisesta, ravitsemukseen liittyvästä yhteydestä vauvani kanssa on vielä jäljellä!
Minulta on alkanut tulla maitoa tai sen esiastetta molemmissa raskauksissa kolmisen kuukautta ennen kuin vauva syntyy. Ensimmäisessä raskaudessa kudokset menivät tässä yhteydessä rikki, ja se mitä tuli, oli suurimmaksi osaksi verta, myös syntymän jälkeen (tästäkään ei kukaan varoittanut etukäteen). Toisessa raskaudessa verisyys oli onneksi vähäisempää.
Esikoisen kanssa yritin imetystä viikkoja, mutta lapsi ei kiinnostunut rinnasta missään vaiheessa. Jatkoin lypsämistä ja stressasin, kun maidontulo ehtyi ja loppui kokonaan alle kolmessa kuukaudessa.
Toinen lapseni kiinostui imemisestä paljon enemmän, imetys sujui ihan hyvin. Hän sai sairaalassa tippuneen painon takia lisämaitoa koko ajan, joten imetys oli osaimetystä. Kun poika täytti 2 kk, hän ei enää halunnut rintaa. Yritin monenlaisia konsteja, parissa viikossa annoin periksi.
Ajattelin, että kyllä se maidontulo loppuu. Jatkoin kuitenkin lypsämistä. Käsipelillä, sillä pumput eivät oikein ole toimineet minulla. Yllätyksekseni maitoa tulikin, ja tulee yhä, aika tarkalleen 3,5 dl päivässä.
Olen jatkanut lypsämistä kolme kertaa päivässä, koska minusta on mukavaa, että lapsi saa jonkin verran myös äidinmaitoa. Pakosta ei ole kyse, sillä esikoinen pärjäsi oikein hyvin ilmankin, ja on terve 3-vuotias.
Lypsän aamulla, iltapäivällä ja illalla. Yöllä lypsäminen olisi tässä jaksamistilanteessa mielestäni hullun hommaa. Maidontulo on tasaantunut, ja tuotan aina lähes saman määrän.
Milloin olen ajatellut lopettaa? No, jos maidontulo ei ole ehtynyt itsestään Napen 1-vuotissynttäreihin, lopetan silloin. Sen jälkeenhän lapselle voi jo antaa ihan tavallista lehmänmaitoa, joten mitään tarvetta lypsymaidolle ei ole.
Mitä jos imettäisin? No, enpä tiedä. Saattaisin ihan hyvin imettää yli vuoden ikäistä, mikäli se sujuisi hyvin. Ei kai se vuoden ikä mikään maaginen takaraja ole.
Päätin tehdä tämän pienen kirjoituksen lypsämis-aiheesta, sillä en ole juurikaan nähnyt aiheesta kirjoitettavan, ainakaan siinä tapauksessa, kun lypsäminen on "päätoimista", eikä imetyksen sivutoimi.
Kai tässä on tunne-elementtikin mukana - ei tätä muuten viitsisi tehdä. Rintani ovat jatkuvasti mustelmilla ja naarmuilla, sen verran lypsäminen niiden ihoa kuluttaa. On kuitenkin mukava tunne, kun sitä maitoa päivittäin tulee - jotakin alkukantaisesta, ravitsemukseen liittyvästä yhteydestä vauvani kanssa on vielä jäljellä!
Kommentit
Lähetä kommentti