Lapset pitävät liikkeellä, mutta ergonomia on haaste
Heräsin tänään hyvien yöunien jälkeen, mutta selkä p*askana. Olen useasti miettinyt tätä dilemmaa - voiko ihminen nukkua ikinä sekä sikeää, hyvää unta läpi yön että herätä niin, ettei selkä, niska ym. ole niin jäykkänä, että on vaikeuksia päästä sängystä ylös. Tosielämä ei ole tuonut asiaan vastausta toistaiseksi.
Olen viime viikkoina urakalla korjannut asentojani paremmiksi - lantiota parempaan asentoon (selän notko pienenee) ja toista olkapäätä taaksepäin. No, ainakin olen saanut keskiselkäni kipeäksi...ja ehkä tosiaan sitä lantiota vähän parempaan asentoon :)
"Lapset pitävät liikkeellä" - väitettä olen myös pohdiskellut. Olen tähän asti tullut siihen tulokseen, että pitävät kyllä, mutta liikkeen laadussa on, hmm, korjattavaa. Ihan mahdottomia spurtteja ei pääse tekemään - Naakka, 5, kyllä kiihdyttää juoksunsa hetkittäin aika nopeaksi.
Olen kieltämättä liikkeellä koko päivän, illalla jalat ovat väsyneet ja jysähdän soffalle - kotiaskareissa saattaa tulla useampi tuhat askelta askelmittariin (testasin eilen), ja meillä on siis kerrostaloasunto, 74 neliötä.
Nostelen jatkuvasti Touhia, 15 kiloa. Tämä paino ei kuitenkaan säilytä muotoaan ja sätkii puolelta toiselle, joten ergonomiaa on välillä hankalaa, ellei mahdotonta pitää yllä. Teen "kyykkyjä" eli käyn lattiatasossa poimimassa ja pyyhkimässä milloin mitäkin.
Käymme Touhin kanssa leikkipuistosa ja käymme hakemassa Naakan päiväkodista päivittäin. Ratikkaa käytimme talvella kerran, eli pääasiassa kävelemme. Lenkki rattaiden kanssa on oikeasti kuntoa kohottava - varsinkin, kun työnnettävä on jo aikamoinen jötkäle, ja yhdistelmärattaamme eivät ole sitä uusinta ja kevyintä mallia.
Ulkoilemme usein vielä illala, ja kaikki kotona tapahtuva liike jatkuu taukoamatta iltaan asti. Liikettä tosiaan tulee, kuntoiluakin, mutta suurin haaste on mielestäni ergonomia.
Takaisin lantion asentoon: korjaaminen vaatii pitkää työtä, olen mielestäni onnistunut parantamaan tilannetta vähittäin, vaikka korjaamista on vielä paljon. Luulen, että lonkan koukistajat ovat vielä aikamoisessa jumissa, mutta eiköhän se tästä.
Ensi viikonloppuna minulla on viikonloppuvapaani, ja aion taas käydä uimassa. En olekaan katsonut, koska uimahalli sulkeutuu. En ole kaupungissa asuessani vielä koskaan käynyt maauimalassa, joten tämä mukavuusalueelta poikkeaminen voisi olla hyvä hoitaa tänä kesänä.
En ole nyt tehnyt niin paljon rintarankaliikkeitä kuin tavallisesti. Huomaan, etten jaksa keskittyä kunnolla kehoni useamman osan treenaamiseen kerralla. Josko kohta hellittäisin vähän lantion kanssa, ja tekisin enemmän yläselkäliikkeitä.
PS. Tämän pohdinnan perusteella lapsen kanssa ei mielestäni tule ihan oikeanlaista kuntoilua "itsestään", mutta liikkeellä tosiaan pysyy.
PPS. Naakkasemme täytti tänään 5 vuotta - kirjoitan tästä lisää myöhemmin :)
PPPS. Nyt täytyy mennä päästämään Touhi pinnasängystä, hän kuulostaa oikein tylsistyneeltä.
PPPPS. Tämänastinen painonpudotukseni on muuten -2,5 kiloa, hitaasti mutta varmasti.
Olen viime viikkoina urakalla korjannut asentojani paremmiksi - lantiota parempaan asentoon (selän notko pienenee) ja toista olkapäätä taaksepäin. No, ainakin olen saanut keskiselkäni kipeäksi...ja ehkä tosiaan sitä lantiota vähän parempaan asentoon :)
"Lapset pitävät liikkeellä" - väitettä olen myös pohdiskellut. Olen tähän asti tullut siihen tulokseen, että pitävät kyllä, mutta liikkeen laadussa on, hmm, korjattavaa. Ihan mahdottomia spurtteja ei pääse tekemään - Naakka, 5, kyllä kiihdyttää juoksunsa hetkittäin aika nopeaksi.
Olen kieltämättä liikkeellä koko päivän, illalla jalat ovat väsyneet ja jysähdän soffalle - kotiaskareissa saattaa tulla useampi tuhat askelta askelmittariin (testasin eilen), ja meillä on siis kerrostaloasunto, 74 neliötä.
Nostelen jatkuvasti Touhia, 15 kiloa. Tämä paino ei kuitenkaan säilytä muotoaan ja sätkii puolelta toiselle, joten ergonomiaa on välillä hankalaa, ellei mahdotonta pitää yllä. Teen "kyykkyjä" eli käyn lattiatasossa poimimassa ja pyyhkimässä milloin mitäkin.
Käymme Touhin kanssa leikkipuistosa ja käymme hakemassa Naakan päiväkodista päivittäin. Ratikkaa käytimme talvella kerran, eli pääasiassa kävelemme. Lenkki rattaiden kanssa on oikeasti kuntoa kohottava - varsinkin, kun työnnettävä on jo aikamoinen jötkäle, ja yhdistelmärattaamme eivät ole sitä uusinta ja kevyintä mallia.
Ulkoilemme usein vielä illala, ja kaikki kotona tapahtuva liike jatkuu taukoamatta iltaan asti. Liikettä tosiaan tulee, kuntoiluakin, mutta suurin haaste on mielestäni ergonomia.
Takaisin lantion asentoon: korjaaminen vaatii pitkää työtä, olen mielestäni onnistunut parantamaan tilannetta vähittäin, vaikka korjaamista on vielä paljon. Luulen, että lonkan koukistajat ovat vielä aikamoisessa jumissa, mutta eiköhän se tästä.
Ensi viikonloppuna minulla on viikonloppuvapaani, ja aion taas käydä uimassa. En olekaan katsonut, koska uimahalli sulkeutuu. En ole kaupungissa asuessani vielä koskaan käynyt maauimalassa, joten tämä mukavuusalueelta poikkeaminen voisi olla hyvä hoitaa tänä kesänä.
En ole nyt tehnyt niin paljon rintarankaliikkeitä kuin tavallisesti. Huomaan, etten jaksa keskittyä kunnolla kehoni useamman osan treenaamiseen kerralla. Josko kohta hellittäisin vähän lantion kanssa, ja tekisin enemmän yläselkäliikkeitä.
PS. Tämän pohdinnan perusteella lapsen kanssa ei mielestäni tule ihan oikeanlaista kuntoilua "itsestään", mutta liikkeellä tosiaan pysyy.
PPS. Naakkasemme täytti tänään 5 vuotta - kirjoitan tästä lisää myöhemmin :)
PPPS. Nyt täytyy mennä päästämään Touhi pinnasängystä, hän kuulostaa oikein tylsistyneeltä.
PPPPS. Tämänastinen painonpudotukseni on muuten -2,5 kiloa, hitaasti mutta varmasti.
Kommentit
Lähetä kommentti