Artikkeli ja lauantai muutenkin

Työviikon jälkeen tulee tietenkin viikonloppu, jonka olen viettänyt Naakan ja Touhin kanssa pääasiassa kolmisin. Tänään tuntui, että on oikeasti nukuttu pitkään - herättiin vähän yli seitsemän, kun tavallisesti nousen kuudelta.

Yllättävän äkkiä totuin kuitenkin uuteen rytmiin...noin niin kuin periaatteessa. Eilen olisin halunnut illalla lueskella vielä kymmenen jälkeen, mutta silmät menivät kiinni :D

Pakko kertoa, mitä luin: Hesarin kuukausiliitteessä oli juttu kadonneesta nunna Elisabetista. Olen yrittänyt useaan kertaan aloittaa sitä hemmetin artikkelia (tykkään lukea näitä hyvin tehtyjä lehtiartikkeleita, ja toki plussaa on, jos aihe kuuluu vielä omiin kiinnostuksenkohteisiin), mutta kotona on aina tullut joku keskeytys.

Olen aina ollut kiinnostunut erilaisista yhteisöistä - siis säännellystä elämästä, joka poikkeaa merkittävästi omastani. Siksi näen luostarit (ja esimerkiksi sisäoppilaitokset, vaihtoehtoyhteisöt jne.) mielenkiintoisina ilmiöinä.

Toisaalta luen aina kaikki rikos- ja muut mysteerit tarkkaan. Juttu sisälsi siis monia mielenkiinnonkohteitani, ja sen lukeminen tuntui yhdeltä viikon kohokohdalta ja onnistumiselta. Sain keskittyä noin kolme aukeaman juttuun rauhassa - vautsivau.

Ehkäpä en nyt hölise artikkelistani enempää. Tässä on pieni kuvapläjäys meidän lauantain tapahtumista:

Siirryimme vaihteeksi sandaaleista lenkkareihin. Lapset halusivat, että otan kuvan tilanteesta (nähtävästi kuva tärähti vähän). Minulla on siniset, vanhat tennarini, mutta lapsilla on molemmilla uudet kengät jalkojen venähtämisen vuoksi.

Naakka käyttää nyt lenkkarikokoa 28, hänen jalkansa on kasvanut tasaisesti, verkkaiseen tahtiin. Lenkkarit ovat olleet vasta muutaman päivän päällä, Naakka on lampsinut koko kesän Crocks-jäljitelmissään. Sandaalit ovat yök, koska niihin menee liikaa hiekkaa.

Touhillehan minä ostin uudet kengät, sillä huhtikuussa hankkimani 24-koon kengät olivat nyt jääneet pieniksi. Hänen kokonsa on siis 25, toivottavasti se koko pysyy nyt edes vähän aikaa.



 Touhin päiväunet ovat Naakan leikkien kulta-aikaa :D Silloin katsotaan elokuvaa ja kaivetaan esille pikkulegojen ohella kaikki muukin mahdollinen, mihin pikkuveli ei saa koskea. En osaa antaa tarkkaa selvitystä Naakan leikeistä - makasin suurimman osan aikaa tajuttomuuden tilassa eli päiväunilla.



Naakka sai lisää omaa, harvinaista aikaa, kun meille tuli ukki. He aloittivat seurapelisession ja minä päätin viedä Touhin kanssa kirjat kirjastoon. Reippailimme paikalle, ja totesimme kirjaston sulkeutuneen kymmenen minuuttia aikaisemmin.

Onneksi löysimme kuitenkin jotakin jännää - neulegraffitit. Nuo oli punottu harvinaisen hienosti - Touhikin kävi niitä silittelemässä ja kertoi, että pehmeitä ovat.

Minä tunnustaudun katutaideihmiseksi - tykkään graffiteista (siis muistakin kuin neuleista). Katusoittajat ovat buenoja ja kaikenlainen kadulla esitettävä taide muutenkin. Minun olisi pitänyt ehkä syntyä narrien ja trubaduurien aikaan, mutta satuinpa syntymään 1980-luvun alussa.




PS. On tosiaan käsittämätöntä, että ihminen voi kadota jäljettömiin - siis kaikkialla muualla paitsi suomalaisessa metsäryteikössä. Silti, mitä vain voi olla tapahtunut.

PPS. Naakka ilmoitti tänään, että pyörästä otetaan ensi tilassa apupyörät pois - jee!

PPPS. Ilmoitusasia (tai vaikkapa varoitus, riippuu lukijasta): hyvin pian on jälleen luvassa rva ja hänen kroppansa -aiheinen postaus, ehkäpä kirjoitan sen jo lähipäivinä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys