Loppuviikkoa kuvina + edelleen lepoa vaativa niska
Vaikka kykenenkin vuosien takaiseen tilanteeseen verrattuna jo vaikka mihin, kulkee niskaongelma arjessa mukana sekä kiputiloina että levontarpeena. Jos niskaa ei lepuuta, se jäykistyy nopeammin kuin olisi tarpeen, ja ongelmat lisääntyvät.
Töissä on mennyt ihan hyvin - kriittisiä paikkoja ovat esimerkiksi erilaiset päivä- ja puolipäiväreissut, kuten kyläreissut, ostoksilla käynti ja retkeily...valitettavasti nuo kaikki ovat muuten niin mukavia, ettei voi jättää aina tekemättäkään.
Torstaina lähdimme Naakan kanssa retkelle isomummilaan lähikaupunkiin. Olin nähnyt isoäitiäni viimeksi kesällä, joten nyt oli korkea aika vierailla. Lähdimme Naakan kanssa liikkeelle noin yhdeksältä aamulla.
Ensiksi kuljimme ratikalla bussiterminaaliin, josta matkustimme vähän yli tunnin verran pitkän liikenteen bussilla, pikavuorolla. Naakan, 5, kanssa bussimatkailu onnistuu jo mainiosti - oikeasti, missään ei ollut mitään ongelmaa.
Perillä isomummin luona söimme, piirsimme ja juttelimme. Isomummi kaivoi laatikoistaan mielenkiintoisia esineitä ja mm. vihkon, johon hän oli joskus leikannut lehdestä kauniita kuvia. Tulos: Naakalle piti kiireesti kaivaa kotona tyhjä vihko, ja hän on tähän mennessä käyttänyt tuntikausia leikaten kuvia vanhoista korteista ja lehdistä. Ihan mahtava idea!
Kotimatkakin sujui hyvin, tosin Naakkaa piti alkaa herätellä Helsinkiä lähestyttäessä - se ei yleensä käy ollenkaan helposti, ja nytkin sain aikaan 5 uutta uneen vaipumista ja sarjan vastalauseita. Viimein hän onneksi heräsi.
Naakka isomummin sylissä: kuvaa on hieman "väritetty" yksityisyyssuojan vuoksi - kuvatuilla on muuten ikäeroa 87 vuotta, ja sattumalta samanlainen vaatetus!
Tänään meillä oli erityisen hauska aamupäivä. Lapset ovat minulla tänä viikonloppuna, ja koska olen laiska, en millään viitsisi lähteä heidän kanssaan itsekseni aamupäivällä ulos. No, whatssap-viestiä kehiin, ja lopulta lapsia ilmaantui pihalle kuusi kappaletta!
Voi sitä juoksun ja riehumisen määrää! Tuntui, että lapsia olisi ollut vähintään 20...Molemmat jälkeläiseni kiipesivät, menivät piiloon (onneksi Touhi vähemmän) ja juoksivat oikein sydämensä kyllyydestä.
On mukavaa, että meidän piha saadaan välillä näin hyvin käyttöön. Kerrostalossa asumisen hyviä puolia on mielestäni juurikin yhteinen piha, jonne oma koti "laajentuu", ja josta voi löytää juttu- ja leikkiseuraa.
Tässä niitä juoksee:
PS: Niskani tykkää edelleen ihan vain makuuasennosta tai tuolista, jossa on korkea noja. Yritän tarjota niskalleni lepohetkiä säännöllisesti.
PPS: Hitsit, lähdenpäs uudelleenkin bussimatkalle tyttäreni kanssa!
PPPS: Pihamme on muuten exäni lapsuuden piha - sitä on kuulemma muutettu moneen kertaan. Tykkään pihassamme, että se on monessa tasossa. Kuva on otettu tasanteelta, jossa kiipeilyteline, hiekkalaatikko ja keinut ovat. Piha päättyy ylämäkeen ja naapurissa on muun muassa pallokenttä.
Töissä on mennyt ihan hyvin - kriittisiä paikkoja ovat esimerkiksi erilaiset päivä- ja puolipäiväreissut, kuten kyläreissut, ostoksilla käynti ja retkeily...valitettavasti nuo kaikki ovat muuten niin mukavia, ettei voi jättää aina tekemättäkään.
Torstaina lähdimme Naakan kanssa retkelle isomummilaan lähikaupunkiin. Olin nähnyt isoäitiäni viimeksi kesällä, joten nyt oli korkea aika vierailla. Lähdimme Naakan kanssa liikkeelle noin yhdeksältä aamulla.
Ensiksi kuljimme ratikalla bussiterminaaliin, josta matkustimme vähän yli tunnin verran pitkän liikenteen bussilla, pikavuorolla. Naakan, 5, kanssa bussimatkailu onnistuu jo mainiosti - oikeasti, missään ei ollut mitään ongelmaa.
Perillä isomummin luona söimme, piirsimme ja juttelimme. Isomummi kaivoi laatikoistaan mielenkiintoisia esineitä ja mm. vihkon, johon hän oli joskus leikannut lehdestä kauniita kuvia. Tulos: Naakalle piti kiireesti kaivaa kotona tyhjä vihko, ja hän on tähän mennessä käyttänyt tuntikausia leikaten kuvia vanhoista korteista ja lehdistä. Ihan mahtava idea!
Kotimatkakin sujui hyvin, tosin Naakkaa piti alkaa herätellä Helsinkiä lähestyttäessä - se ei yleensä käy ollenkaan helposti, ja nytkin sain aikaan 5 uutta uneen vaipumista ja sarjan vastalauseita. Viimein hän onneksi heräsi.
Naakka isomummin sylissä: kuvaa on hieman "väritetty" yksityisyyssuojan vuoksi - kuvatuilla on muuten ikäeroa 87 vuotta, ja sattumalta samanlainen vaatetus!
Tänään meillä oli erityisen hauska aamupäivä. Lapset ovat minulla tänä viikonloppuna, ja koska olen laiska, en millään viitsisi lähteä heidän kanssaan itsekseni aamupäivällä ulos. No, whatssap-viestiä kehiin, ja lopulta lapsia ilmaantui pihalle kuusi kappaletta!
Voi sitä juoksun ja riehumisen määrää! Tuntui, että lapsia olisi ollut vähintään 20...Molemmat jälkeläiseni kiipesivät, menivät piiloon (onneksi Touhi vähemmän) ja juoksivat oikein sydämensä kyllyydestä.
On mukavaa, että meidän piha saadaan välillä näin hyvin käyttöön. Kerrostalossa asumisen hyviä puolia on mielestäni juurikin yhteinen piha, jonne oma koti "laajentuu", ja josta voi löytää juttu- ja leikkiseuraa.
Tässä niitä juoksee:
PS: Niskani tykkää edelleen ihan vain makuuasennosta tai tuolista, jossa on korkea noja. Yritän tarjota niskalleni lepohetkiä säännöllisesti.
PPS: Hitsit, lähdenpäs uudelleenkin bussimatkalle tyttäreni kanssa!
PPPS: Pihamme on muuten exäni lapsuuden piha - sitä on kuulemma muutettu moneen kertaan. Tykkään pihassamme, että se on monessa tasossa. Kuva on otettu tasanteelta, jossa kiipeilyteline, hiekkalaatikko ja keinut ovat. Piha päättyy ylämäkeen ja naapurissa on muun muassa pallokenttä.
Kommentit
Lähetä kommentti