Keskeytynyt keskenmeno

Pohdin monta päivää, kirjoittaisinko tästä aiheesta ollenkaan. Sitten päätin lopulta kirjoittaa. Rva teki teki viime kuussa positiivisen raskaustestin (itse asiassa monta testiä viikkojen aikana). Raskaus oli toivottu.

Kaikki alkoi ihan samalla tavalla kuin aiemmissakin raskauksissani, kehon tuntemukset olivat samat. Pahoinvointikin, mutta se alkoi aiempia raskauksia myöhemmin. Viimein oksensin kuitenkin niin reippaasti, että piti jäädä töistä kotiin.

Kävimme varhaisultrassa, koska olen yleensäkin hyvin epäileväinen tilanteen suhteen, ennen kuin viikkoja on kasassa ainakin yli 12.

Kun katsoin kuvaa, näin heti, ettei siellä ole mitään, tai ainakaan sitä mitä piti olla. Aikansa tsekattuaan gynegologi päätyi siihen, että kyseessä on niin sanottu tuulimunaraskaus, eli sikiöpussi ilman vauvaa.

Otin toteamuksen aika rauhallisesti. Lähdimme suoraan äitiyspolille. Siellä asiaa tutkittiin rauhassa, ajan kanssa. Tutkimuksissa löytyi kuin löytyikin jutun päähenkilö - tyypin koko vastasi paria viikkoa pienempää pikkuista, tietenkin ilman elonmerkkiä.

Saimme kaksi vaihtoehtoa: joko menisin kotiin odottamaan, että kohtu tyhjenisi itsestään. Toinen vaihtoehto oli lopettaa raskaus lääkkeellisesti.

Valitsin jälkimmäisen. Olinhan tietämättäni odottanut jo pari viikkoa, ja kehoni oli tyytyväisenä jatkanut raskaana oloa - kohtukin oli suurentunut juuri vastaamaan niitä viikkoja, joilla olin. Odottelu kestäisi pahimmillaan viikkoja infernaalisen raskauspahoinvoinnin kanssa - ei kiitos.

Sain ensimmäisen lääkkeen sairaalassa - sen tarkoitus oli pehmentää kohdunkaulaa ja tuhota istukkasoluja. Siitä seurasi lähinnä lievää alavatsakipua, ei muuta.

Seuraava lääke otettiin seuraavana aamuna. Se avasi kohdunsuun, ja tavaraa alkoi tulla ulos noin 3 tuntia lääkkeen ottamisen jälkeen. Söin vähän lounasta ja kun nousin pöydästä, veti kipu melkein kaksinkerroin. Siitä päättelin, että oli aika ottaa kipulääke.

Kävin seuraavien tuntien aikana noin puolen tunnin välein istumassa pöntöllä, ja varsin suurikokoista tavaraa tuli ulos. En muuten vuotanut kovin paljon. Kaikki sujui ilman dramatiikkaa - välillä minua itketti paljon, välillä huomasin miettiväni, josko kävisi hankkimassa nakkikeittoon ainekset ja tekisi pitkästä aikaa ruokaa...

Olin pari päivää tosi kipeä - huippasi ja alavatsakivut olivat voimakkaita. Sitten helpotti. Nyt on menossa jälkivuotovaihe, eli vuodan paljon, kuten tapahtui aikanaan esimerkiksi silloin, kun olin synnyttänyt Naakan.

Mieli askartelee asian parissa varsin paljon. Käyn toistuvasti läpi lyhyttä, onnellista raskausaikaani sekä sitä vuorokautta, jolloin reipas raskauspahoinvointi muuttui kotikeskeytykseksi, joka on teknisesti katsottuna abortti - liikaa tapahtumia lyhyelle ajalle.

Tutkimuksissa meille kerrottiin, että kun kyseessä on ensimmäinen keskenmenoni, minulla on yhtä hyvät mahdollisuudet uuteen, onnistuneeseen raskauteen kuin aiemminkin. Yrittää saa vaikka heti, mutta todennäköisesti mitään ei tapahdu, ennen kuin tulee yhdet normaalit menkat ja kehoni saavuttaa jälleen hormonitasapainon.

Voin vain todeta, että olen todella onnekas, kun minulla on kaksi elävää lasta <3 Minun ei tarvitse tässä vaiheessa miettiä, voinko saavuttaa itse äitiyttä.

Saa nähdä, tuleeko uutta yritystä. Ehkäpä, mutta nyt tekee mieli pitää loppuvuosi lomaa kaikista brutaaleista naiseuteen liittyvistä asioista!

Elämä on ihmeellistä.