Peruskoulun plussia ja miinuksia

Nyt keskustellaan paljon peruskoulusta, jossa vanhempi lapseni tällä hetkellä on. Avainasemassa keskustelussa on heikentynyt pärjääminen Pisa-tuloksissa ja peruskoulun ongelmat. Rva tiedostaa monta asiaa, mutta ei näe ihan kaiken olevan huonosti.

Omiin kouluaikoihini verrattuna peruskouluissa on (ainakin lapseni koulussa) nykyään koulunkäynninohjaajat. Kävin itse ala-astetta yli 30 oppilaan luokalla 90-luvun alussa. Meillä oli yksi opettaja, ja siinä oli henkilökunta.

Toinen upea juttu verrattuna omiin kouluaikoihini on varhennettu kielenopetus. Kielten opiskelua ei moni näe harrastuksena, rva taas pitää sitä oikein hyvänä sellaisena. Opiskelusta tulee luontevampaa, kun A1-kieli alkaa jo ykkösellä. 

Liikunta näyttää koostuvan jutuista, joita ei tehdä verenmaku suussa. Omana kouluaikanani käytiin läpi julmettu määrä eri lajeja, ja suuri osa niistä oli sellaisia, joista kukaan ei tykännyt...mutta kun opetussuunnitelma kertoi, että niin pitää tehdä, niin tehtiin.

Käsityötä ei jaeta enää pääsääntöisesti rätti- ja puukässään (varsinkaan alakoulussa), kuten omana kouluaikanani. Ylipäätänsä jakoa sukupuolten mukaan vältetään. Tästä myös pisteet nykyiselle peruskoululle! Kuka älypää on ylipäätään jatkanut tällaista miesten- ja naisten töiden jakoa jopa ysärille saakka. 

Mikä siellä peruskoulussa olisi rva:n mielestä sellaista, joka kaipaisi muutosta? No, se käsittämätön pelko rinnakkais- ja erityisluokkia kohtaan tietenkin. Naakan koulussa luokkakoot alkavat pyöriä neljänkympin molemmin puolin, mikä on aivan järjettömän paljon. 

Toinen käsittämätön pelko on seinä- ja ovipelko. Aika moni meistä aikuisistakin kaipaa sellaisia rauhallisen tilan tunnusmerkiksi. On myös kiva sanoa kotia omakseen, miksi lapsella ei siis saisi olla omaa luokkahuonetta?

Rva:lla ei ole tämän enempää valitettavaa peruskoulusta. Myös kotien tehtävä on kannustaa lasta esimerkiksi lukemisessa ja pitkäjänteisyyttä vaativissa oppimisprosesseissa. Rva ei väitä, että se olisi helppoa. Huomaan välillä, että olen lipsunut aivan käsittämättömissä asioissa. Sitten teen äkkikorjauksen, ja lapset ovat tyytymättömiä ;) 

Ovatko ne Pisa-tulokset sitten tärkeitä? On selvää, että asioita mitataan ja tarkastellaan. Suomalainen peruskoulu on kuitenkin monessa suhteessa melko erilainen kuin muualla, eikä Pisa tuo näitä erilaisuuksia esille.

Meillä Suomessa opettajalla on melko suuri vapaus opetuksen toteutukselle. Vapaus tuo toki myös vastuuta. Meillä on minimaalisesti valtakunnallisia testejä, joilla oppilaita testataan - ylipäätänsä koulussa työskenteleviin ja opetuksen laatuun luotetaan. Opettajan ammatti on arvostettu.

Meillä ei myöskään aloiteta koulua esimerkiksi neljävuotiaana, jolloin monessa muussa maassa jo opetellaan akateemisten taitojen alkeita. Toki opetuksen alkua on vähän aikaistettu esikoulun aseman korostamisella, mutta ylipäätään luotetaan, että 7-vuotiaanakin ehtii oikein hyvin mukaan.

Opettajaan suhtaudutaan tuttavallisesti - monesta voisi globaalissa mittakaavassa kuulostaa kummalliselta, että meillä opettajaa voi kutsua "opeksi" tai etunimellä...ja oikein hyvin olemme selvinneet :) 

Näen nämä asiat ehdottomasti vahvuutena. Jos muutoksia tehdään, toivottavasti ainakaan näitä käytäntöjä ei peukaloida. Meillä on jo valmiiksi paljon hyvää.