sunnuntai 26. syyskuuta 2021

Sisäviikonloppu (ei onneksi ihan kokonaan)

Kaikesta viime viikkojen hullunmyllystä huolimatta meillä on vietetty rauhallista viikonloppua. Tämä on ollut hyvä myös minulle itselleni - nyt tuntuu vähän enemmän "nollatulta" kuin pitkään aikaan. Tätä kirjoittaessani aamupäivä on jo pitkällä, rva juo kahvia yöpaidassa :D 

Naakka on lähdössä kaverin kanssa pihalle - eilen hänelläkin oli ääni matalana, joten vietimme päivää sisätiloissa. Touhi saa olla sisätiloissa (ainakin pääasiassa) vielä tämän päivän. Tämä tarkoittaa sisällä oloa myös rva:lle.

En voi sanoa tykkääväni usean päivän putkista sisätiloissa. Pääsen kyllä luultavasti tänään iltalenkille, mikä tekee tilanteesta hieman paremman kuin eilen. Eilen minua väsytti myös enemmän, joten arvatenkin tästä päivästä tulee mukavampi.

Me teimme eilen pitkästä aikaa paperin marmorointia. Paperi marmoroituu kivasti elintarvikevärin, veden ja ruokaöljyn avulla. Se on niin terapeuttista puuhaa, että myös rva:n on pakko marmoroida muutama paperin pala. 

Nyt kun palsta ei enää vaadi paljon työtä, on aikaa askartelulle ja sen sellaiselle. En ole mikään himoaskartelija, mutta mikäli löytyy sopivan helppo ja kiinnostava ohje, myös rva innostuu (ja lapset samalla).

Olen havainnut, että kannattaa aina pitää mielessä, mitä seuraavaksi voisi tehdä. Kun esimerkiksi sairastetaan kotona, on valvotun yön jälkeen raskasta alkaa miettiä, mitä lasten kanssa keksisi. Muovailuvava- ja sen sellainen vaihe on jo mennyt molemmilta lapsilta ohi.

Rva:lla on ollut pari kevyempää päivää opiskelun suhteen...tai on ollut lukemista. Muutaman esseen aloitus häämöttää edessäpäin (aika pian), mutta tuntuu, että saan niistä kaikista kiinni. 

Opiskellessa on ollut mukavaa huomata, että aivoni eivät ole näemmä täysin ruostuneet lastenhoidon merkeissä ;) Minulla on jopa muistissa asioita aiemmalta opiskeluajaltani, ja vähän kerrattuani olen saanut monista asioista kiinni.

Lastenhuoneen siivousprojekti ei kamalasti innosta, mutta se taitaa olla pakko tehdä. Jos saisin päättää, vähentäisin lelut minimiin, mutta valitettavasti se ei sovi asianosaisille. Lohduttaudun ajattelemalla, että leluvaihetta tulee ikävä, kun se on ohi.

PS. Luultavasti Touhikin on huomenna päiväkotikunnossa. 

PPS. Minulla alkaa olla niskani kanssa varsin isoja ongelmia - en meinaa iltaa kohden jaksaa kannatella päätäni, ja säryt ovat lisääntyneet.

PPPS. Saan ehkä tänään vähän luettua lasteni kaitsemisen lomassa - ei ole kyllä helppoa, heillä on asiaa tai ylitsepääsemättömiä tilanteita heti, kun alan lukea.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kahden aikakauden opiskelija

Suuri tavoitteeni oman tulevaisuuteni suhteen on tällä hetkellä "loppukoulutuksen" hankkiminen ammattiin, jossa toivon voivani työ...