Jos on väsynyt, ei ole pakko

Otsikon lausetta yritän aika ajoin toistaa itselleni. Olen koko aikuisikäni kärsinyt tunteesta, että vaikka kuinka olisin hoitanut asioita, en ole tehnyt tarpeeksi. Se on varmaankin tulosta koetusta, mutta ehkä myös osa luonnettani.

Toki tiettyjä asioita on pakko tehdä, esimerkiksi hoitaa lapset ja käydä töissä. Molemmissa voi kuitenkin priorisoida - työn laatukaan ei ole hyvä, jos yrittää liikaa. Tätä priorisointia yritän opetella, ja lisäksi mukavia asioita ja tarpeeksi lepoa itselleni.

On muuten todella vaikeaa!

Esimerkiksi tänään olen todella väsynyt työviikon jäljiltä. Päätin juuri, että en mene salille tänään. Aamulla ennen töitä ei tällä kertaa kerennyt, ja päätin mennä illalla. Nyt luulen, että mielummin kävelen jonkinlaisen lenkin ja nukun hyvin. Jos huomenna aamupäivällä kerkeän, menen silloin.

Huomaan, että asioiden jättäminen kesken on minulle vaikeaa. Ne jäävät stressaamaan takaraivoon. Kuitenkin, eihän tästä maailmasta tule koskaan valmista. Jätin tänään yhden työtehtävän maanantaille. Kerkeän hyvin tehdä sen silloin.

Miksi minusta kuitenkin tuntuu, että minun olisi pitänyt mahduttaa tehtävä tähän päivään?

Jokin velvollisuudentunto ja ehkä hylkäämisen pelkokin siellä takaraivossa kolkuttaa. Entäs, jos minuun ei olla tyytyväisiä. Tämä on varsin järjestön ajatus. Uskon, että yhteisöt, joihin kuulun, eivät tarkkaile silmä kovana tekemisiäni, jotka kumminkin tulevat tehdyiksi ajallaan :D 

Olen joskus (no, usein) ollut niin stressaantunut, etten tunne väsymystä. Onneksi nyt tunnen, ja silloin täytyy levätä ja tehdä vähemmän. Ja niin, minähän osallistuin töissä tällä viikolla taukojumppaan. Tällä kertaa meille järjestettiin pieni Pilatestunti. Oli hauskaa, kun tiesin jo, millaisesta liikunnasta on kyse.

Sunnuntaina osallistun luultavasti Pilatekseen. 

Eli. nyt pitäisi ymmärtää, että työviikko on ohi ja nyt on levon aika. Vaikka teen kotona paljon askareita, täällä asuu myös toinen aikuinen, joka on kykenevä ottamaan ohjat käsiinsä. Minulla on myös kiinnostuksenkohteita, joiden parissa on hauska puuhastella väsyneenäkin. 

Tänä viikonloppuna on muutenkin mahdollisuus ottaa vähän rennommin, ajelemme kyläilemään vähän kauemmas. Kyläilyä on odotettu puolin ja toisin, ja nyt voi ehkä jo sanoa, että onneksi emme ainakaan tulleet kipeiksi. 

Lapset leikkivät muutama viikonloppu sitten kilpikonnia. Suurin piirtein tuollainen olotila minulla tällä hetkellä on :D