Joulunodotusta, Joulupuu ja I love me

-

Joulukalenterin ensimmäisen luukun avaaminen lähestyy. Se on aiheuttanut lapsissa iloista kuhinaa ja odotusta. Täytyy sanoa, että siinä on jotakin taianomaista minunkin mielestäni. Siksipä minullekin tulee joulukalenteri!

Olen myös saanut kuulla, että Naakka on mukana useammassakin koulun joulunäytelmässä. Lisäksi uskonnon lukijat esittävät joulukuvaelman seurakunnan tiloissa, ja Naakka on mukana siinäkin. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Naakka innostuu sellaisesta.

Tosin hän ei taida olla täysin varma, onko hän innostunut siitä, että vanhemmat tulevat joulujuhlaa katsomaan ;) 

Lasten koululla on sen verran pienet tilat, että vain puolet luokista esiintyvät. Toiset esiintyvät kevätjuhlassa. Meidän lapsilla on sen verran ikäeroa, että meidät on kutsuttu molempiin juhliin. Se on mukavaa minimaalisen juhlasalin tungosta lukuun ottamatta.

Olin iloisesti yllättynyt, että lapset halusivat osallistua Joulupuu-keräykseen. Naakalla meni hienosti, hän osti omilla rahoillaan Pets-figuurin. Touhikin onnistui puoliksi. Lego-poliisiaseman hankkiminen tuntemattomalle lapselle aiheutti Touhissa kovan halun saada samanlainen.Touhipa sitten osti omilla rahoillaan itselleen samanlaisen. T:llä oli vielä syntymäpäivälahjarahaa jäljellä, mikä mahdollisti ostoksen.

Jututin kuitenkin T:tä ja kysyin, onko mukavaa, kun sellaiselle lapselle, joka ei ehkä muuten saisi lahjoja, menee samanlainen. Kuulemma se on hyvä asia.

Meidän perhe ei ole äärimmäisen hyvätuloinen, mutta tiedostan, että meillä on ainakin tällä hetkellä asiat paremmin kuin todella monella. Siksi on mukavaa voida auttaa muita edes vähäsen. Toivon, että lahjoista on iloa saajilleen.

Kaunis talvisää piipahti hetkeksi. Varsinkin Touhista oli upeaa päästä leikkimään hankeen ja lumikasoihin. Hitaana aikuisena en kerennnyt kuin havaitsemaan asian, ja sitten alkoikin jo vesisade :D 

Minä olen kulkenut viime ajat vaelluskengillä. Ne tuntuvat olevan ainoat kengät, jotka kunnolla sopivat tähän säähän. Vaelluskengillä on yllättävän mukavaa kävellä, vaikka ulkonäkö ei ehkä ole mikään "citylady". 

Olen tulevana viikonloppuna menossa käymään I love me -messuilla. Odotan ihan innokkaana, millaiset messut ovat kyseessä en ole koskaan käynyt, ja ehkäpä nyt on jo aika ainakin todeta, tykkäänkö vai enkö tykkää. Mukavaa, että viikonlopulle on ohjelmaa.

PS. Josko saisimme vähän enemmän lumitalvea sitten joulukuun puolella.

PPS. Naakalle kasvu on tuonut joka vuosi lisää rohkeutta. Olen hänestä ylpeä <3 

PPPS. Toki olen hieman vastahakoinen I love me:n edessä, kuten aina uusien asioiden äärellä. Luulen että messut ovat mieleiset. 



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

-
Pari päivää sitten hankin jotakin huvittavaa Tokmannilta - ryhtiliivin. En ollut perehtynyt koko ryhtiliiviasiaan aiemmin, mutta niissäkin on ilmeisesti ollut viime vuosina jokin buumi. Minulla oli nuorena todella hyvä ryhti. Se alkoi huonontua itse asiassa vähän erikoisella tavalla. Opiskeluaikana minulla oli paljon alaselkäkipuja. Elettiin aikaa ennen somea ja älykännyköitä. Oikeastaan minulla ei ollut edes vielä omaa tietokonetta. Minun alaselkäni kipeyttivät yliopiston penkit. Helsingin yliopiston päärakennuksessa oli ainakin silloin melkein jokaisessa luentosalissa kirkonpenkkimäiset puupenkit, ja pöytätaso oli kapea ja kalteva, lyhyelle ihmiselle liian kaukana penkistä... No, penkeistä en päässyt eroon , joten menin fysioterapiaan. Muistan vieläkin, että fyssari oli varmaankin pätevä, mutta todella kolkko sanomisissaan. Häneltä kuulin joka tapauksessa ensimmäistä kertaa, että yläselkäni on liian suora, siis asennoltaan, ja liikkumaton. Arvatkaa, ymmärsikö rva, että sit...
Lue lisää

Lasten kaverit kylässä - ruokailu

-
Kuva
Meillä vierailee useita lasten kavereita joka viikko. Myös lapset kyläilevät kavereillaan. Tämä oli muuten yksi juttu, johon ei valmistettu ollenkaan ennen lasten tuloa. Ne tosiaan kasvavat ja niistä tulee sosiaalisia! Pahempi huoli toki olisi, ettei niillä olisi ollenkaan kavereita. Joka tapauksessa..kun tulen töistä, minua ei odota eteerinen ja voimauttava hiljaisuus. Sen sijaan tupa on täynnä lapsia ja heidän kavereitaan. Jos toinen (siis oma) lapsi sattuu olemaan jonkun luona, toisella on kaveri kylässä. Olen todella harvoin sanonut että meille ei saa tulla. Enemmänkin olen velvoittanut leikkimään hieman myös ulkona. Tämä ihan siksi, että lapset tarvitsevat ulkoilua. Toki tässä kohtaa tarjoutuu itselle tilaisuus juoda kupillinen kahvia rauhassa ;)  Ruokailu? Keskustelupalstoilla ja ihan livetilanteissakin, esimerkiksi työpaikalla, syntyy paljon keskusteluja, pitääkö toisten lapsia ruokkia. Keskusteluasetelma on mielestäni jo valmiiksi epäreilu. "Meillä ruokitaan/ruokittiin p...
Lue lisää

Lasten merkkivaatebuumi - tulipahan koettua

-
Kuva
Kun esikoiseni syntyi vuonna 2013 , en ollut millään tavalla sisällä lastenvaateasioissa. En ostanut juuri mitään, ja äitiyspakkaus oli todellinen lahja. Jonkin verran käytettyjä pieniä vaatteita oli odottamassa Naakkaa. Niihin vauva-Naakka puettiin. Vauvavuotena en vielä havainnut kummoisempaa. Kun Naakka alkoi lähetä ensimmäistä vuottaan ja menimme "vauvakerhoihin", lähenin keskusteluja, joissa puhuttin parhaista lastenvaatemerkeistä. Niitä tuntuivat olevan esimerkiksi Polarn o pyret ja Mini Rodini - olin tuskin kuullutkaan.  Naakalla ei ollut edelleenkään päällä sen kummoisempaa. Oli kyllä lämpimät ja jotakuinkin siistit vaatteet. Ensimmäisinä vuosina havaitsin , että buumi lastenvaatteiden ympärillä kasvoi. Uusia merkkejä, joihin lapsi pitäisi pukea, ilmestyi ilmestymistään. Suomalaiset merkit tiedostin itsekin, siis Suomessa tehdyt. Naakka ja Touhi saivat ajoittain paitoja ja verkkareita, jotka olivatkin varsin hyvälaatuisia. Kannatin (ja kannatan) itsekin kotimaista tuo...
Lue lisää