Isommat lapset - upeaa!

Ajattelin tehdä sunnuntaiaamun kunniaksi postauksen, jossa kerron, millaisia positiivisia asioita on minun mielestäni siinä, että perheessä on kouluikäisiä lapsia. Aika usein blogit jne. kertovat vauva- tai pikkulapsiasioista, mutta perheet, joissa on isompia lapsia. ovat vähemmän edustettuina.

Tämäkään kirjoitus ei ole minkäänlainen tieteellinen julkaisu :D Haluan vain pohtia, millaiset asiat ovat mukavia juuri nyt.

Touhi menee kaverisynttäreille tänään. Emme muistaneet eilen hankkia lahjaa. Siispä lapset lähtivät juuri läheiseen kauppakeskukseeen kaksistaan lahjaa hankkimaan. Minun tarvitsee vain istua ja siemailla aamukahvia.

Molempien lasten kanssa pystyy pohtimaan melko laajastikin erilaisia asioita. Pidän itse asioiden pohtimisesta, ja minulla on pohtimisseuraa "omasta takaa". Esimerkiksi T:llä on jo vaikka millaista tietoa maailmasta. Välillä hänen tietoisuutensa esimerkiksi kartta-asioissa ylittää reippaasti omani :) 

Kun lähdemme reissuun, vaikka ihan vain mummolaan, ei autoon tarvitse pakata "vauva-arsenaalia", vaan usein riittää, että lapset pakkaavat (tässä tarvitaan vielä jelppiä) vaihtovaatteet koulureppuihinsa. Reput kulkevat selässä autolle.

Jo nyt on niin, että jos minulla on puhelimen / sovellusten kanssa ongelmia, saan 8- ja 11-vuotiailtani apua. He tuntuvat tietävän päivittäisestä teknologiasta rutkasti enemmän kuin minä. En suoranaisesti ollut odottanut, että se hetki on jo nyt.

Kotosalla heistä on jo apua. Tosin tähän täytyy välillä vahvasti ohjata. Kuitenkaan, ongelmia ei synny, jos laittaa toisen imuroimaan ja toisen pesemään lattiat. Myös roskien vienti onnistuu, ja nälän yllättäessä esikoinen kykenee esimerkiksi paistamaan kananmunat.

Ala-asteikäisille tulee jo monenlaisia virstanpylväitä. Suurin tähän mennessä ovat olleet nelosluokkalaisten itsenäisyyspäivän tanssiaiset, joihin Naakka osallistui viime vuonna. Tapahtuma oli hienosti järjestetty ja kaikkialla annettiin ymmärtää, että on upeaa olla 10-vuotias :) 

Viihdeohjelmat: jos minulla ei olisi lapsia, luulen etten juuri seuraisi viihdeohjelmatarjontaa. Nykyään sekä Masked Singer että Menolippu kuuluvat vakio-ohjelmistooni. UMK jännitettiin myös viikonloppuna yhdessä. Sitäkään en katsonut varmaan viiteentoista vuoteen.

Lapset kasvavat nopeaa vauhtia. Kyllä minäkin välillä katselen haikeana kuvia, jolloin he olivat pieniä. Harmittelen myös, ettei heille voi enää hankkia ihania, pienten lasten vaatteita. Vauvat ja taaperot näyttävät suloisilta, kun niitä näkee kaupungilla.

Kuitenkin, huomaan tykkääväni todella paljon juuri tästä hetkestä. Tuntuu, että perheemme on kasvanut sellaiseksi, kuin sen on ollut tarkoitus tulla. Lasten persoonat ovat selkeästi näkyvissä, ja edelleen heidän kasvuaan ja kehittymistään on mukava seurata.

Minulla on äitinä vielä oikein paljon tehtävää. Lapset tarvitsevat minua vielä pitkään.