Lasten kanssa ravintolassa

-

 Muistan oikein selkeästi yhden ensimmäisistä ravintolareissuistamme lapsiperheenä. Pääsimme ainoastaan ravintolan eteiseen, jossa pienelle Naakalle piti antaa pullollinen maitoa. Hänpä kimpaantui (luultavasti vatsakivuista), emmekä päässeet edes ravintolan sisäpuolelle. Naakka kyllä sai ruokaa, mutta me jäimme nälkäisiksi.

Kävimme sinnikkäästi ravintoloissa, kun lapset olivat pieniä. Se tarkoitti yleensä, että toinen aikuinen söi vuorotellen toisen kanssa ja toinen viihdytti sillä aikaa lasta/lapsia. Suosimme ravintoloita, joissa oli leikkinurkkaus.

Lapset kuitenkin kasvoivat siihen, että heidät otetaan ravintolaan mukaan. En muista kuin pari kertaa, jolloin tapahtui jotakin ikävämpää. Kaksivuotiaana Naakka tosin katsoi asiakseen irrottaa lattialistan ravintolan seinästä...saimme taiteiltua sen takaisin.

Tasan kerran muistan, että eräs rouva ei pitänyt vähän aikaa kovemmin ääntelevästä Touhista. Olimme tuolloin Norjassa asuntoautomatkalla.  T. oli 3 - 4-vuotias. Tämäkään rouva ei sanonut mitään, ilmeili vain, eikä T. mölissyt pitkään. Oli kiusallista, mutta olin myös vähän loukkaantunut T:n puolesta - tämä oli tylsistynyt, kun takana oli kolme tuntia ajoa ja iloinen päästessään pois autosta.

Ravintolahenkilökunta on ollut aina meille ystävällistä.

Nykyään voisi luulla, että ravintolakäynnit ovat rauhallisia :D No, lapset löytävät vieläkin leikkinurkkaukset ja sen sellaiset. Toinen onnistuu härnäämään toista, ja se onkin mukavaa, kun isot lapset yrittävät tavoittaa toisensa pöydän toiselta puolelta ja pöydässä on täysi kattaus...

Ei vaan, ravintolareissut menevät ihan hyvin. Eilen kävimme syömässä läheisen hotellin ravintolassa pitkästä aikaa. Minä en voinut vastustaa pippuripihviä. Olen aika kaikkiruokainen ja vegaanisetkin ruuat ovat pop! Otin vielä jälkiruuankin. Aamullakaan ei ollut vielä nälkä.

Hotellin toisessa kerroksessa oli pingispöytä, jossa lapset kävivät itsekseen pelaamassa. Täytyy sanoa, että erityisesti Touhi on varsin taitava pingiksessä. Minä sain toimia pisteidenlaskijana. 

Puhelimia lapsilla ei ollut mukana. Niin pidättyväisiä he eivät ole, etteikö ruutu vetäisi puoleensa tauotta, jos sellainen on saatavissa Kuitenkaan, kumpikaan ei  valittanut puhelimen puuttumista.

Seuraava ravintolakokemuksemme saattaakin olla risteilyllä :)


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

-
Pari päivää sitten hankin jotakin huvittavaa Tokmannilta - ryhtiliivin. En ollut perehtynyt koko ryhtiliiviasiaan aiemmin, mutta niissäkin on ilmeisesti ollut viime vuosina jokin buumi. Minulla oli nuorena todella hyvä ryhti. Se alkoi huonontua itse asiassa vähän erikoisella tavalla. Opiskeluaikana minulla oli paljon alaselkäkipuja. Elettiin aikaa ennen somea ja älykännyköitä. Oikeastaan minulla ei ollut edes vielä omaa tietokonetta. Minun alaselkäni kipeyttivät yliopiston penkit. Helsingin yliopiston päärakennuksessa oli ainakin silloin melkein jokaisessa luentosalissa kirkonpenkkimäiset puupenkit, ja pöytätaso oli kapea ja kalteva, lyhyelle ihmiselle liian kaukana penkistä... No, penkeistä en päässyt eroon , joten menin fysioterapiaan. Muistan vieläkin, että fyssari oli varmaankin pätevä, mutta todella kolkko sanomisissaan. Häneltä kuulin joka tapauksessa ensimmäistä kertaa, että yläselkäni on liian suora, siis asennoltaan, ja liikkumaton. Arvatkaa, ymmärsikö rva, että sit...
Lue lisää

Vaihdevuosioireet - päivitys

-
Kuva
 Täytän tänä vuonna , tosin ihan loppuvuodesta, 44. Minulle kävi niin, että esivaihdevuodet / vaihdevuodet alkoivat melko ajoissa. Nyt käsitän, että ensimmäiset oireet alkoivat noin 38-vuotiaana. Hiljalleen oireet lisääntyivät. Viime kesänä olin tilanteessa, jossa kuumat aallot olivat päivittäisiä. Menkat tulivat epäsäännöllisesti, välillä tilanne muistutti padon murtumista, välillä, hmm, oikein kuivaa kesää :D PMS oli hirveä - mielialat heittelivät hurjasti. Ehkä pahinta olivat kuitenkin nivelkivut. Tilanne meni sellaiseksi, että varsinkaan olkapäiden kipujen kanssa ei meinannut voida olla. Nivelkipuja en edes tunnistanut vaihdevuosioireiksi. Oli kyllä epätoivoinen olo, kun yritin pitää voimaharjoittelulla lihaksia kunnossa ja tehdä kaiken oikein. Silti sattui niin maan perkeleesti. Gynellä puhuin tilanteestani. Hän sanoi suoraan, että ei kannata kärsiä turhaan. Olin epävarma lääkkeistä, koska suvussani on rintasyöpätaustaa. Se ei kuitenkaan ole suoraan esim. äidillä tai siskolla....
Lue lisää

Lasten merkkivaatebuumi - tulipahan koettua

-
Kuva
Kun esikoiseni syntyi vuonna 2013 , en ollut millään tavalla sisällä lastenvaateasioissa. En ostanut juuri mitään, ja äitiyspakkaus oli todellinen lahja. Jonkin verran käytettyjä pieniä vaatteita oli odottamassa Naakkaa. Niihin vauva-Naakka puettiin. Vauvavuotena en vielä havainnut kummoisempaa. Kun Naakka alkoi lähetä ensimmäistä vuottaan ja menimme "vauvakerhoihin", lähenin keskusteluja, joissa puhuttin parhaista lastenvaatemerkeistä. Niitä tuntuivat olevan esimerkiksi Polarn o pyret ja Mini Rodini - olin tuskin kuullutkaan.  Naakalla ei ollut edelleenkään päällä sen kummoisempaa. Oli kyllä lämpimät ja jotakuinkin siistit vaatteet. Ensimmäisinä vuosina havaitsin , että buumi lastenvaatteiden ympärillä kasvoi. Uusia merkkejä, joihin lapsi pitäisi pukea, ilmestyi ilmestymistään. Suomalaiset merkit tiedostin itsekin, siis Suomessa tehdyt. Naakka ja Touhi saivat ajoittain paitoja ja verkkareita, jotka olivatkin varsin hyvälaatuisia. Kannatin (ja kannatan) itsekin kotimaista tuo...
Lue lisää