Tulipahan koettua - ekaluokka

Naakka (tänä vuonna 12) ja Touhi (tänä vuonna 9) ovat molemmat ohittaneet ensimmäisen luokan. Tässä kirjoituksessa muistelen koulunaloitustunnelmia. 

Muistan, kuinka huikeaa oli, kun Naakan oppivelvollisuuskirje tuli. Mitä ihmettä! Pieni tyttöni aloittaa koulun. Melkein saman tunteen nostatti, kun Touhin kirje kaksi vuotta sitten tuli. Olimme velvoitettuja järjestämään niin, että lapsi aloittaa peruskoulun.

Monien ensimmäinen huoli on koulumatka. Olimme etuoikeutettuja, sillä alakoulu sijaitsee naapurissa ja vieläpä samalla puolella tietä. Rakennus oli molemmille tuttu jo eskariajalta. Naakka joutui kuitenkin korona-ajan takia aloittamaan koulun melko kylmiltään. Mitään tutustumisia ei järjestetty. Touhia taas tutustutettiin kouluun enemmän. 

Ensimmäisenä koulupäivänä vanhempia ei päästetty sisätiloihin kummankaan lapsen kohdalla. Muistan, että minua itketti molempina kertoina, kun lapset asettuivat jonoon ja aloittivat koulutien. Kumpaakaan lasta ei itkettänyt, mutta jännitti varmasti.

Alkuun piti järjestää monenlaisia asioita. Naakka oli ekaluokan syksyllä vähän aikaa aamupäivähoidossa, kun yksin kouluun lähteminen ei vielä sujunut. Myöhemmin hän kyllä meni kouluun itsekseen. Wilmaa piti opetella käyttämään - viestien muistamisissa on treenaamista edelleen :D 

Minua mietityttivät monenlaiset asiat. Kun mentiin ensimmäistä kertaa luistelemaan, huolehdin, saako Naakka kannettua painavaa luistinkassia (Naakka oli silloin aivan luokan pienikokoisimmasta päästä). Opettaja vakuutti, että Naakka selviää muiden mukana.

Iltapäiväkerho, ip tuli tutuksi. Meillä on kaksi ip-vaihtoehtoa. Naakka ei yhtään tykännyt siitä, mihin joutui. Siellä tulikin ongelmia, kun koronarajoitukset olivat päällä. Kakkosluokalla Naakka pääsi onneksi siirtymään toiseen ip:hen, ja siellä kaikki sujui ilman ongelmia.

Touhi Kävi ekaluokan samassa kuin Naakka kakkosluokan. Sen jälkeen kakkosluokkalaiset siirrettiin toiseen ip:hen. Touhikaan ei tykännyt aluksi, mutta nyt sujuu paremmin. Nyt kakkosluokan puolivälissä Touhi on oppinut avaamaan ovet avaimella, ja osaa tulla ip:stä myös itsekseen kotiin ja olla vähän aikaa yksin  - tosin hän viihtyy paremmin seurassa. Naakka oppi myös ovien avaamiset kakkosluokalla.

Läksyt - Naakan kanssa läksyt olivat alkuun epämieluisia, Touhin kanssa meni iisimmin. Jatko on sitten mennyt päinvastoin :D Molemmilla läksyt ovat tulleet pääasiassa tehdyiksi. Lukemaan (vähintäänkin teknisellä tasolla) molemmat olivat oppineet eskarissa.

Entäs koulun jälkeen? Huomasin, että ykkösluokalla lepo ja palautuminen ovat erityisen tärkeitä. Lapselle tulee koulun alkaessa niin paljon uusia asioita, että ainakin meillä kuormitus purkautui välillä kiukkuna. 

Meillä asiat menivät niin, ettei ykkösluokalla juuri harrastettu. Naakka kävi kokeilemassa partiota ja Touhi kävi ykkösluokan loppupuolella kerran viikossa pelaamassa koripalloa. Touhi sai jättää harjoitukset väliin aina kun väsytti.

Ykkösluokka on harjoittelemista. Välillä asioita unohtuu, eikä aina ole mukavaa. "Innokas ekaluokkalainen" - hokema kuulosti minusta välillä siltä, että olen epäonnistunut vanhempana, kun ekaluokkalaiseni ei ole yhtään innokas :D Ei ne aina ole.

Nyt ykkösluokasta on selvitty (tai se saatiin kokea). Tokaluokkalainen Touhi tykkää pääasiassa koulusta, mutta sanoo yhtä usein, ettei tykkää. Naakalle koulu on rutiinia, ja hän hoitaa esimerkiksi läksyhommat pääasiassa itsenäisesti.

Molemmat tarvitsevat perusasioita - monipuolista ruokaa ja lepoa, tarpeeksi pitkiä yöunia. Harvoin toteutus on sataprosenttinen. Molemmille tulee koulussa myös murheita, jotka tulevat mieleen juuri illalla ennen nukkumaanmenoa. Välillä kotiruoka ei maistu jommallekummalle ja niin edelleen. Meidän täytyy olla armollisia itsellemme.

Ehkä pikkujuttu, mutta olen vähän surullinen, kun Naakasta ei ole ykkösluokalta koulukuvia. Niitä ei järjestetty koronarajoitusten takia. Touhi sai onneksi koulukuvat. Nyt molempia on onneksi jo kuvattu. Ne ovat tärkeitä muistoja. 

Ykkösluokka kannatti kokea.