Tartteeko olla luova?

 Olen viime aikoina ollut aika kypsä kaikenlaisiin tiukennuksiin työpaikalla. Kyse on resurssien pienentämisestä niin paljon, että työn laatu kärsii. Lisäksi on tullut kaikenlaisia keskitettyjä sääntöjä, jotka nyt vain halutaan kaikkiin toimipisteisiin, vaikka ne eivät kaikissa toimisi.

Siksipä olin yhä kypsempi, kun meillä oli kokouspäivä, jonne oli vielä tilattu joku ulkopuolinen, alaa ollenkaan tuntematon tyyppi puhumaan luovuudesta ratkaisuissa, ja siitä, että pitää ajatella boksin ulkopuolella.

Menemättä tarkemmin siihen, että jotkut huonot ratkaisut ovat oikeastikin huonoja, eikä se auta, missä hitossa se boksi on sinuun nähden, aloin pohtia luovuutta. 

Jotenkin minusta tuntuu, että minä ja luovuus olemme nyt ruuhka- ja vaihdevuosissa oikein kaukana toisistamme :D Moodi on selviytymismoodi aivan jatkuvasti, ja kun ei hemmetti ole luova olo, vaikka miten päin asettuisi.

Tämä puhuja muuten oli sitä mieltä, että tylsät hetket täytyy käyttää juurikin luovaan ajatteluun. Mietin, onkohan tällä tyypillä lapsia tai hankaluuksia hormonien kanssa - minä kun en muista päässeeni tylsyyden asteelle pitkiin aikoihin.

En vastusta luovaa ajattelua, pikemminkin kunnioitan sitä. Jos luovuutta ajatellaan laajalla skaalalla, olen minäkin luova. Kyllä minäkin joskus keksin poikkeuksellisia, hyviä ratkaisuja. 

Tiedän myös, että moni merkittävä keksintö taiteessa tai vaikkapa bisnes-elämässä on syntynyt jonkun neropatin luovuudenpuuskan tuloksena. 

Ehkä en pitänyt koulutuksessa siitä, että "tavan tallaaminen" luokiteltiin negatiiviseksi asiaksi, vaikka valtaosa meistä on juuri sellaisia. En oikein pitänyt siitäkään, että valtaosin tähän aikaan vuodesta jo todella väsyneelle ammattiryhmälle viestittiin, että kaikki hoituu olemalla luova.

Uskon sitäpaitsi, että merkittävä osa yhteiskuntamme rakenteista murtuisi nopeasti, elleivät tavikset pitäisi töissä ja kotona niitä pystyssä. Kun erään ystäväni lapset olivat pieniä, hän sanoi kerran, että kun istuu lusikoimassa puuroa lapsen suuhun, ei aina muista, onko kyseessä aamu- vai iltapuuro. Kuitenkin, jos ei lusikoisi, pieni tyyppi ei saisi ruokaa.

Tarvitsemme luovia ratkaisuja, jotta emme putoaisi kehityksen kärryiltä. Toisaalta, eipä olisi kärryjäkään, ellei joku niitä jatkuvasti valmistaisi ja pitäisi kunnossa.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Sauvasirkan (ja meidän tuleva) viimeinen matka

Astmalääkitys - viimein kunnossa!