Toipumista ja saavutuksia painonpudotuksessa
Aikaa on vietetty lähinnä flunssasta toipuessa, aika pitkä on ollut tämä kahden viikon putki. Viikonloppuna aloin yskiä toden teolla, ja lauantaina iski julmettu korva- ja päänsärky, kun korvat menivät lukkoon.
Tulin nyt vapaaillalleni, kun totesin, että minun kannattaa käyttää iltavapaani...hmm...hiljaa olemiseen. Paikallaan oleminen on se toinen ykkösjuttu. Yskäni tuppaavat kasvaa isoihin sfääreihin, mikäli hiljaa- ja paikallaan oloa ei tapahdu.
Poikkeuksellisen pitkän taudin yksi aiheuttaja on varmaankin ollut huono vastustuskyky, joka taas johtunee siitä, että alkuvuosi on ollut erityisen rankka. En ole tätä ennen juurikaan sairastellut, joten nyt sitten kerralla kunnolla.
Sairastelun ja toipumisen ohella olen iloinen kertoessani, että kuukausien haun jälkeen taidan olla vihdoinkin löytänyt itselleni sopivat ruokamäärät ja -laadut. Painoni on nyt pudonnut kolmisen kiloa alkupainosta (76,7 --> 73,7).
Olen vieläkin pullukka, mutta noin puolessa vuodessa olen kyennyt stoppaaman lihomisen ja jopa laihtunut muutaman kilon! Paino ei ole jojoillut missään vaiheessa, ja nyt vain jatkan samaan malliin.
Syön edelleen proteiinijuoman aamupalaksi, lounaalla jotakin melko kevyttä, välipalan, ihan tavallisen päivällisen (siis samaa kotiruokaa kuin lapsenikin) sekä leipää vasta iltapalaksi.
Sokeroituja juomia en juo oikeastaan koskaan, sipseihin olen koskenut ehkä kaksi kertaa puolen vuoden aikana (ottanut muutaman, jos jossakin kyläpaikassa on ollut tarjolla). Samoin olen ottanut esim. pienen palasen kakkua/piirakkaa, jos on tarjottu.
Voin pitää viikossa yhden päivän, jolloin syön vähän vapaammin (esimerkiksi kohtuullinen annos ranskalaisia perunoita ruuan lisäkkeenä tms.). Katson, että jos kuvitteellisesti söisin tänään jonkun herkun, esimerkiksi pullan, seuraavan herkun aika olisi vasta loppuviikosta, esimerkiksi perjantaina.
Sanoisin, että hankalampaa kuin rutiinin noudattaminen, oli sopivien ruokamäärien ja ruuan koostumuksen löytäminen. Kokeilemalla, yrittämällä ja välillä erehtymällä tasapaino on nyt löytynyt.
Kohtuus on toiminut siten, että vaikka tämä itse kehittelemäni dieetti on melko salliva, vähemmän terveellisten ruokien määrä on pysynyt kohtuullisena, eikä herkku silloin tällöin ole nostanut painoani mihinkään.
Mistä tykkään 3 kiloa hoikempana? No, ainakin housut mahtuvat paremmin jalkaan, mahani tuntuu olevan vähemmän tiellä ja varpaankynsien leikkaaminen on helpompaa :D
Eniten tykkään varmaankin siitä, että olen ylipäätään onnistunut pudottamaan painoani ja vieläpä terveellisellä, maltillisella tavalla. Näläntunne vaivaa harvemmin, kroppani on ilmeisesti tottunut vähempään ruokamäärään.
Haluaisin sanoa, että olen vähemmän väsynyt, mutta en kyllä ole (väsymys taitaa johtua muista syistä)... Kuitenkin, jalka tuntuu nousevan hieman kevyemmin, ja lastenhoito on hieman helpompaa =)
Painoindeksi sanoo, että olen lievästi ylipainoinen. Taisin lähteä liikkeelle merkittävästä ylipainosta. Tämä on tietenkin suuntaa antavaa, en aio tuijottaa painoindeksiä sokeasti. Normaalipainoon minulla on matkaa noin 10 kiloa, ja sen saavuttamiseen menee vielä aikaa. Onneksi ei ole mikään kiire!
Tulin nyt vapaaillalleni, kun totesin, että minun kannattaa käyttää iltavapaani...hmm...hiljaa olemiseen. Paikallaan oleminen on se toinen ykkösjuttu. Yskäni tuppaavat kasvaa isoihin sfääreihin, mikäli hiljaa- ja paikallaan oloa ei tapahdu.
Poikkeuksellisen pitkän taudin yksi aiheuttaja on varmaankin ollut huono vastustuskyky, joka taas johtunee siitä, että alkuvuosi on ollut erityisen rankka. En ole tätä ennen juurikaan sairastellut, joten nyt sitten kerralla kunnolla.
Sairastelun ja toipumisen ohella olen iloinen kertoessani, että kuukausien haun jälkeen taidan olla vihdoinkin löytänyt itselleni sopivat ruokamäärät ja -laadut. Painoni on nyt pudonnut kolmisen kiloa alkupainosta (76,7 --> 73,7).
Olen vieläkin pullukka, mutta noin puolessa vuodessa olen kyennyt stoppaaman lihomisen ja jopa laihtunut muutaman kilon! Paino ei ole jojoillut missään vaiheessa, ja nyt vain jatkan samaan malliin.
Syön edelleen proteiinijuoman aamupalaksi, lounaalla jotakin melko kevyttä, välipalan, ihan tavallisen päivällisen (siis samaa kotiruokaa kuin lapsenikin) sekä leipää vasta iltapalaksi.
Sokeroituja juomia en juo oikeastaan koskaan, sipseihin olen koskenut ehkä kaksi kertaa puolen vuoden aikana (ottanut muutaman, jos jossakin kyläpaikassa on ollut tarjolla). Samoin olen ottanut esim. pienen palasen kakkua/piirakkaa, jos on tarjottu.
Voin pitää viikossa yhden päivän, jolloin syön vähän vapaammin (esimerkiksi kohtuullinen annos ranskalaisia perunoita ruuan lisäkkeenä tms.). Katson, että jos kuvitteellisesti söisin tänään jonkun herkun, esimerkiksi pullan, seuraavan herkun aika olisi vasta loppuviikosta, esimerkiksi perjantaina.
Sanoisin, että hankalampaa kuin rutiinin noudattaminen, oli sopivien ruokamäärien ja ruuan koostumuksen löytäminen. Kokeilemalla, yrittämällä ja välillä erehtymällä tasapaino on nyt löytynyt.
Kohtuus on toiminut siten, että vaikka tämä itse kehittelemäni dieetti on melko salliva, vähemmän terveellisten ruokien määrä on pysynyt kohtuullisena, eikä herkku silloin tällöin ole nostanut painoani mihinkään.
Mistä tykkään 3 kiloa hoikempana? No, ainakin housut mahtuvat paremmin jalkaan, mahani tuntuu olevan vähemmän tiellä ja varpaankynsien leikkaaminen on helpompaa :D
Eniten tykkään varmaankin siitä, että olen ylipäätään onnistunut pudottamaan painoani ja vieläpä terveellisellä, maltillisella tavalla. Näläntunne vaivaa harvemmin, kroppani on ilmeisesti tottunut vähempään ruokamäärään.
Haluaisin sanoa, että olen vähemmän väsynyt, mutta en kyllä ole (väsymys taitaa johtua muista syistä)... Kuitenkin, jalka tuntuu nousevan hieman kevyemmin, ja lastenhoito on hieman helpompaa =)
Painoindeksi sanoo, että olen lievästi ylipainoinen. Taisin lähteä liikkeelle merkittävästä ylipainosta. Tämä on tietenkin suuntaa antavaa, en aio tuijottaa painoindeksiä sokeasti. Normaalipainoon minulla on matkaa noin 10 kiloa, ja sen saavuttamiseen menee vielä aikaa. Onneksi ei ole mikään kiire!
Kommentit
Lähetä kommentti