Rouva Niskanen

Kesä puutarhapalstalla on ollut ihan mahtava! Nyt heinäkuussa olen saanut kasteluapua, kun olen ollut poissa. Muuten palsta on pysynyt kuosissa (enemmän tai vähemmän) omin voimin. Satoa: Mansikoita kypsyy enää pari silloin tällöin - kaikkiaan kausi taitaa venyä noin kuukauden mittaiseksi. Kasvilaatikon pienuuteen nähden mansikoita tuli yllättävän paljon, ja ne maistuivat hyviltä. En pakastanut yhtään mansikkaa puutarhapalstalta - kaikki on syöty tuoreena. Punaherukat olen poiminut melkein kokonaan - pensaassa on jäljellä enää muutama oksa. Suunnitelmissa on käyttää marjat syksyn/talven aikana vispipuuroon, smoothieen ja piirakoihin. Perunoita tulee vielä reilu satsi yhteen tai kahteen kattilalliseen. Perunan viljely oli yllättävän helppoa, ja niitä oli hauska kaivella viljelylaatikosta. Kaupasta en ostanut uusia perunoita tänä vuonna kertaakaan. Kesäkurpitsoita on kypsynyt tähän mennessä kaksi - numerot 3 ja 4 ovat kasvamassa. Luulen, että kulta-aika alkaa olla käsillä. Ku...

"Olet väärissä hommissa!" , lause jyskyttää päässäni vähän väliä. Se ei suinkaan johdu siitä, että en tykkäisi työstäni. Se johtuu ihan muista asioista. Täytän tänä vuonna 38. Minulla on 6- ja 3-vuotiaat lapset. Olen korkeakoulutettu. Oletuksellisesti minulla pitäisi olla ainakin 6-7 vuotta työelämää takana, ehkä jopa 10.  Vuosien kroonisen huimauksen, kipujen ja siinä sivussa kuuden vuoden äitiyden jälkeen menin vuosi sitten töihin. Työpaikka oli ensimmäinen täysipäiväinen duuni valmistumiseni jälkeen. Vuosi töissä sekä pienten lasten vanhempana opetti todella paljon.  Vasta lomalla , kun sain nukkua enemmän, tajusin kuinka väsynyt viime talvena ja keväänä olinkaan. Viime vuonna otti vähien unien lisäksi koville muun muassa Touhin jatkuva sairastelu sekä koko perheen yrjötautikierre. Ei niinkään vähäisimpänä väsymyksen aiheuttajana, oli rva:n siirtyminen kokopäivätyöhön. Henkistä väsymystä se ei kuitenkaan aiheuttanut. Tunsin itseni henkisesti virkeäksi, kun o...

Lähdin juuri päiväkodilta . Matkani kulki vielä kotiinpäin, torstaina starttaa rva:n työvuosi. Minulla on onneksi muutama päivä pehmeätä laskua arkeen lomien jälkeen. Ehdin järjestää kotona asioita, hoitaa kasvimaata ja hieman rentoutua ennen töideni alkua. Eilen menin laiturilta uimaan 27-asteiseen veteen ja kastelin nurmikkoa (ehkä enemmän lapsia) puutarhaletkulla. Tänään saattelin lapset reput selässä päiväkotiin. En muista, koska olisimme viimeksi siirtyneet näin kaukaa ääripäästä toiseen. Eskarityttö jäi tyytyväisenä (ja uudesta asemastaan tietoisena) järjestäytymään ruokajonoon. Virallisesti eskari alkaa vasta ensi viikolla koulujen tapaan, mutta päiväkodilla oli jo Naakan iloksi eskariope vastassa. Ensi viikolla eskari siirtyy pois päiväkodilta läheisen koulun tiloihin. Se tulee olemaan jännittävää sekä Naakalle että meille vanhemmille. Kuitenkaan uusi ei ahdista - pikemminkin kiinnostaa. Uskon, että Naakka tulee nauttimaan eskarivuodesta. Touhi taas - matkalla päiväko...

Olen muuten jumpannut viime päivinä - tai siis nyt kuutena päivänä yhteensä. Mökkireissulla aloitin, ja sen jälkeen olen tehnyt 15 minuutin jumppia youtubesta...toimii tällä hetkellä! Tänään ohjelmassa olisi joku raskaampi 15-minuuttinen, jossa väsyy, hengästyy ja lihaksissa tuntuu. Muutamana edellisenä päivänä olen keskittynyt yksittäisiin kohtiin kuten selkään tai pakaroihin. Kun teen näitä 15-minuuttisia joka päivä, tulokseksi tulee melkein se 2 tuntia viikossa lihashuoltoa, joka aikuisten liikuntasuosituksista löytyy. Tämä on huipputulos verrattuna siihen, mitä olen tehnyt viimeisen vuoden aikana. Nähtävästi kehonhuollon ilon voi löytää yhden mökkireissun aikana. Päivittäisen 15-minuuttisen luulen voivani löytää aikataulustani, vaikka olisi työpäivä, tosin sen näkee sitten. Jo puoli tuntia voisi olla ongelma paitsi silloin, kun lapset ovat isällään. Vaikka näkyviä tuloksia ei todellakaan ole, tunnen olevani kuuden jumppapäivän jälkeen vetreämpi ja kivuttomampi kuin aiemmi...

Edelliseen kirjoitukseeni viitaten , olen oikein iloinen, kun ollaan vähän aikaa paikallaan. Tililläni ovat nimittäin tänä kesänä käyneet rahat vain kääntymässä :D , niin paljon olemme kulkeneet ja tehneet. Toisaalta, pistin talven aikana pikkurahoja säästöön ja niistä kertyi lopulta ihan hyvin, joten eiköhän tästä selvitä. Olen saanut aina rahat jollakin tavalla riittämään. Olen luonteeltani säästäväinen, ja arjessa suhteellisen vähään tyytyväinen. Kun sitten on tullut jotakin ostettavaa, minulla on riittänyt rahaa. Silmääni pistää välillä, kun joku sanoo, että ruuasta meillä ei tingitä. Annetaan ymmärtää, että ruokamenot saavat olla pohjaton kaivo, koska pitää syödä hyvin. Kuitenkaan ei avata sitä, mitä se hyvin syöminen on. Minusta hyvin syöminen vastaa aika pitkälle perinteistä lautasmallia....että lautaselta laajennettuna päivässä syödään tarpeeksi ja hyvässä suhteessa eri ruoka-aineryhmistä, siis pääasiallisesti. Esimerkiksi lomilla tähän ei tarvitse joka päivä päästä. ...

Meillä oli Naakan kanssa hauska mutta tapahtumarikas miniloma. Minulla on jäljellä muutama ystävä lapsuuden kotikylästäni. Asumme nykyään tosi kaukana toisistamme, yksi meistä toisella puolella maapalloa. Nyt olemme kuitenkin kaikki samassa maassa. Päätimme, että lähdemme toisen ystäväni suvun mökille yhdessä lasten kanssa. Koska ystäväni perhettä oli mökillä jo valmiiksi, lomailimme lopulta seitsemän aikuisen ja yhdeksän lapsen kokoonpanolla. Matka sujui yllättävän hyvin, mökin rakennuksissa oli tilaa yöpyä, ja olenhan minä ennenkin kesämökillä ollut. Nyt kesämökki sijaitsi Savonlinnan lähettyvillä. Ajomatkaa autolla oli nelisen tuntia ilman pysähdyksiä. Tietenkin pysähtelimme. Näin matka eteni: Sunnuntai : Siirryimme iltapäivällä Naakan kanssa lapsuuteni kotikylään. Illalla tapasimme ystävieni kanssa ja teimme "sotasuunnitelman" (viinilasien äärellä). Siirryimme kukin suunnillemme nukkumaan. Maanantaina: aamulla lähdimme liikkeelle seitsemältä, jo...

Eilen illalla hieman venytellessä ja jumpatessa huomasin, miten paljon reissuelämä on yläselkääni rasittanut. Suoraan sanottuna pään kannattelu tuntui raskaalta. Vamma kulkee aina mukana, vaikka ei pitäisikään itsestään paljon ääntä. Aamulla niska on yleensä kivuton. Päivän aikana kivut kallonpohjassa ja olkapäissä yleensä lisääntyvät. Iltaa kohden alkaa vaihe, jossa pään kannattelu on raskasta. Olen vuosien mittaan tottunut handlaamaan asian ja tekemään muita juttuja tilanteesta huolimatta. Välillä se kuitenkin ketuttaa. Alarialigamenttivamma ei ole yleensä parannettavissa, joten tämä kaikki täytyy vain kestää muun ohella. Venyttelen jälleen säännöllisesti. Rangan liikuttelu auttaa onneksi jonkin verran. Hankalinta on, kun on kokopäivätyötä ja kokopäiväsählinkiä lasten kanssa. Blogit ja vlogit ovat täynnä juttuja siitä, kuinka mammat treenaavat täysillä pikkulasten ohella. No, en ole ihan onnistunut tässä. En vain osaa. Kun jumppaan, lapset käyttävät kehoani hyppyesteenä ja po...